28/2024 Pesäpallo – Asian uudelleen käsittelemistä koskeva hakemus

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                              
PÄÄTÖS                                     
Nro28/2024                                                                                                     30.8.2024                                 
Diaarinro 20/2024

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Urheilun oikeusturvalautakunnan päätös 18.6.2024 nro 22/2024 (diaarinro 6/2024)

ASIA                 
Asian udelleen käsitteleminen

MUUTOKSENHAKIJA
A

ASIAN TAUSTA JA OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN PÄÄTÖS 18.6.2024

Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry (jäljempänä SUEK) on kurinpitovaatimuksessaan esittänyt, että A on marraskuun 2022 ja huhtikuun 2023 välisenä aikana lähettänyt sosiaalisen median Snapchat-sovelluksen kautta tekoaikaan 15- ja 14-vuotiaille asianomistajille kummallekin useita seksuaalissävytteisiä viestejä.

A on kurinpitovaatimuksen mukaan julkisesti tunnettu kansallisen huipputason pesäpalloilija. Asianomistajat ovat junioritason pesäpalloilijoita. Yhteys asianomistajien ja A:n välillä oli syntynyt nimenomaan pesäpallon kautta, sosiaalisen median välityksellä. A on seurannut asianomistajien sosiaalisen median Instagram-tilejä ja viestitellyt Snapchat-sovelluksen avulla toisen asianomistajan (Y) kanssa 30.10.2022 alkaen ja toisen asianomistajan (Z) kanssa loppuvuodesta 2022 alkaen. Viestittely on ollut molemminpuolista, mutta Y on ollut aloitteellinen ja aktiivisempi osapuoli. Viestittely on ollut aluksi pesäpalloon ja yleisiin asioihin liittyvää. Se on kuitenkin muuttunut A:n puolelta seksuaalisesti sävyttyneeksi ja asteittain vakavammaksi.

Kurinpitovaatimuksen mukaan A on ainakin lokakuussa 2022 pyytänyt toista asianomistajaa autoajelulle ja marraskuussa 2022 pyytänyt tätä myös luokseen yökylään sekä marraskuussa 2022 ehdottanut tälle ryöstävänsä tämän autoonsa ja kysynyt, voisiko tämä ”runkata” häntä. Kurinpitovaatimuksen mukaan A on lisäksi tammikuussa 2023 kysynyt viimeksi mainitulta asianomistajalta tämän kotiosoitetta ja lähettänyt tälle ainakin kolme seksivideota. Kurinpitovaatimuksen mukaan A on vielä lähettänyt 28. ja 29.4.2023 toiselle asianomistajalle seksuaalissävytteisiä viestejä.

Kurinpitovaatimuksen mukaan A:n edellä kuvatut teot ovat olleet luonteeltaan seksuaalisia, ja ne ovat olleet omiaan loukkaamaan asianomistajien seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Asianomistajat ovat kokeneet A:n viestittelyn epäasiallisena, ja sen vuoksi tehneet asiassa ilmoituksen SUEK:lle. SUEK on tehnyt asiassa tutkinnan.

Asianomistajat ovat antaneet suostumuksensa asian saattamiselle Urheilun eettisen kurinpitolautakunnan (jäljempänä kurinpitolautakunta) käsiteltäväksi ja vaatineet A:lle rangaistusta.

A on kurinpitolautakunnalle antamassaan vastauksessa vaatinut, että kurinpitovaatimus jätetään kurinpitolautakunnan toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta tai toissijaisesti hylätään perusteettomana.

Kurinpitolautakunta on toimittanut asiassa valmisteluistunnon 5.12.2023 ja suullisen käsittelyn 16.12.2023.

Kurinpitolautakunta on päätöksessään 29.1.2024 katsonut, että A on syyllistynyt häntä sitovissa kurinpitomääräyksissä kiellettyyn seksuaaliseen häirintään lähettämällä marraskuun 2022 ja huhtikuun 2023 välisenä aikana sosiaalisen median Snapchat-sovelluksen kautta tekoaikaan 15- ja 14-vuotiaille asianomistajille kummallekin useita seksuaalissävytteisiä viestejä. A ja asianomistajat ovat kaikki pesäpalloilijoita ja tekojen on katsottu tapahtuneen lajiyhteisön sisällä. Kurinpitolautakunta on katsonut, että A:n menettelyllä on ollut riittävän kiinteä liityntä urheiluun, jotta kurinpitomääräyksiä on voitu soveltaa asiassa.

Kurinpitolautakunta on harkinnut oikeaksi kurinpitoseuraamukseksi A:lle asiassa pelikiellon, joka päättyy 30.6.2024. Ratkaisu on ollut äänestysratkaisu.

A ja SUEK ovat valittaneet kurinpitolautakunnan ratkaisusta Urheilun oikeusturvalautakuntaan (jäljempänä oikeusturvalautakunta).

A:n ja SUEK:n valitusten perusteella asiassa on oikeusturvalautakunnassa ollut kysymys ensinnäkin siitä, kuuluuko A:n tarkasteltavana oleva menettely liikunnan ja urheilun yhteisten vakavaa epäasiallista käyttäytymistä ja vakavia eettisiä rikkomuksia koskevien kurinpitomääräysten (jäljempänä kurinpitomääräykset) soveltamisalaan ja onko kurinpitolautakunnalla siten ollut toimivalta tutkia asiassa esitetty kurinpitovaatimus. Asiassa on toiseksi ollut kysymys siitä, onko A:n menettelyssä ollut kysymys kurinpitomääräyksissä tarkoitetusta seksuaalisesta häirinnästä. Mikäli näin katsottiin olleen, asiassa on vielä ollut kysymys kurinpitoseuraamuksen määräämisestä.

Oikeusturvalautakunta on 18.6.2024 tekemässään päätöksessä katsonut, että kurinpitolautakunnan ratkaisua ei voida pitää virheellisenä siltä osin kuin lautakunta on katsonut tarkasteltavana olevan menettelyn kuuluneen kurinpitomääräysten soveltamisalaan. Kurinpitolautakunta on siten ollut toimivaltainen tutkimaan asiassa esitetyn kurinpitovaatimuksen.

Oikeusturvalautakunta on katsonut asiassa lisäksi selvitetyn, että A on muun muassa lähettänyt tapahtuma-aikaan 15-vuotiaalle asianomistajalle seksuaalissävytteisiä viestejä, peniskuvan, pornovideon ja masturbointivideon. Lisäksi A on esitetyn selvityksen perusteella lähettänyt tapahtuma-aikaan 14-vuotiaalle asianomistajalle seksuaalisävytteisiä viestejä.

Oikeusturvalautakunta on ratkaisussaan todennut, että tapahtumahetkellä toisen 15-vuotiaan asianomistajan osallisuus seksuaalisväritteiseen viestittelyyn on vailla merkitystä arvioitaessa sitä, onko A edellä mainittuja viestejä lähettäessään syyllistynyt kurinpitomääräyksissä kiellettyyn seksuaaliseen häirintään. Ikänsä vuoksi asianomistaja ei ole voinut antaa oikeudellisesti merkityksellisellä tavalla suostumusta kysymyksessä olevan kaltaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. A olisi myös kyennyt vaivatta selvittämään 15-vuotiaan asianomistajan iän esimerkiksi Pesäpalloliiton tulospalvelusta. Näin hänen olisi tullut toimia ennen seksuaalisväritteisten viestien lähettämistä 15-vuotiaalle asianomistajalle. Suhtautumalla asianomistajan ikään välinpitämättömästi A on ottanut tietoisen ja kielletyn riskin siitä, että hän ryhtyy seksuaaliseen kanssakäymiseen niin nuoren henkilön kanssa, joka ei voi antaa kysymyksessä olevaan menettelyyn pätevästi suostumustaan. Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta on katsonut, että A on syyllistynyt kurinpitomääräyksissä tarkoitettuun seksuaaliseen häirintään lähettämällä 15-vuotiaalle asianomistajalle seksuaalisväritteisiä viestejä ja videoita.

Oikeusturvalautakunnan ratkaisun mukaan myöskään 14-vuotias asianomistaja ei ole voinut antaa ikänsä vuoksi oikeudellisesti merkityksellisellä tavalla suostumusta kysymyksessä olevan kaltaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Asianomistajan ei lisäksi ole näytetty provosoineen A:ta millään tavalla seksuaaliseen viestittelyyn. Suojaikärajaa nuoremman henkilön ilmoitus omasta iästään ei yksin riitä täyttämään seksuaaliseen tekoon ryhtyvän vanhemman henkilön lapsen ikää koskevaa selonottovelvollisuutta ja poistamaan näin tahallisuutta. Myös 14-vuotias asianomistaja on A:n tieten ollut hyvin nuori saman lajiyhteisön jäsen ja hänenkin ikänsä olisi ollut vaivatta selvitettävissä. Se, että A on oman kertomuksensa mukaan ollut tapahtumahetkellä itse aiheutetusti päihtynyt, ei vaikuta selonottovelvollisuuteen eikä A:n menettelyn moitittavuuteen.

Oikeusturvalautakunta on katsonut, että suhtautumalla myös 14-vuotiaan asianomistajan ikään ainakin välinpitämättömästi A on ottanut tietoisen ja kielletyn riskin siitä, että hän ryhtyy seksuaaliseen kanssakäymiseen niin nuoren henkilön kanssa, joka ei voi antaa kysymyksessä olevaan menettelyyn pätevästi suostumustaan. Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta on katsonut, että A on syyllistynyt kurinpitomääräyksissä tarkoitettuun seksuaaliseen häirintään myös toisen asianomistajan osalta lähettämällä tälle seksuaalisväritteisiä viestejä.

Oikeusturvalautakunta on päätöksessään katsonut kuten kurinpitolautakunta, että A:lle määrättävään rangaistukseen vaikuttavat korottavasti asianomistajien alaikäisyys, teon toistuvuus sekä se, että kurinpitomääräyksissä kielletty menettely on kohdistunut kahteen eri henkilöön. Oikeusturvalautakunta on myös katsonut toisin kuin kurinpitolautakunta, että toisen asianomistajan omalle myötävaikutukselle ei hänen ikänsä huomioon ottaen voida antaa merkitystä kurinpitoseuraamusta mitattaessa. Ottaen erityisesti huomioon sen, että A:n moitittava seksuaalinen menettely on kohdistunut 14- ja 15-vuotiaisiin lapsiin, kurinpitolautakunnan A:lle määräämä seuraamus on oikeusturvalautakunnan perusteluiden mukaan A:n menettelyn moitittavuuteen ja vahingollisuuteen nähden ollut liian lievä.  

Oikeusturvalautakunta on päätöksellään 18.6.2024 harkinnut kokonaisuutena arvioiden oikeaksi seuraamukseksi A:n menettelystä kaikki lajit käsittävän toimintakiellon, joka päättyy 31.12.2024. Oikeusturvalautakunnan mukaan seuraamusta ei ole pidettävä A:n kannalta kohtuuttomana tapauksen saaman, A:n asema ammattilaisurheilijana huomioon ottaen ennakoitavissa olleen, kielteisen julkisuuden perusteella eikä muustakaan syystä.

Oikeusturvalautakunta on hylännyt A:n hakemuksessaan esittämän täytäntöönpanokieltovaatimuksen 24.6.2024.

HAKEMUS ASIAN UUDELLEEN KÄSITTELYSTÄ

A on pyytänyt, että Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisu UOL 22/2024 asiassa diaarinro 6/2024 poistetaan menettelyvirheen perusteella ja asia käsitellään uudelleen. A on lisäksi vaatinut, että Suomen Urheilun Eettinen keskus (SUEK) velvoitetaan korvaamaan asian uudelleen käsittelyä koskevan hakemuksen ajamisesta hänelle aiheutuneet lautakuntakulut. A on vielä katsonut, että oikeusturvalautakunnan kokoonpano, joka oli ratkaissut hakemuksen kohteena olevan asian, oli esteellinen osallistumaan hakemuksen käsittelyyn.

Oikeusturvalautakunnassa oli tapahtunut menettelyvirhe. Oikeusturvalautakunnan päätös perustui keskeiseltä osin seikkaan, joka ei ollut ollut kurinpitomenettelyn kohteena kurinpito- tai oikeusturvalautakunnassa. Asia tuli ratkaista uudelleen perustuen yksinomaan niihin vaatimuksiin ja perusteisiin, jotka asian käsittelyn yhteydessä urheilun eettisessä kurinpitolautakunnassa ja urheilun oikeusturvalautakunnassa oli esitetty.

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 24 §:n mukaan asian käsittelyyn voidaan soveltuvin osin soveltaa yleisissä tuomioistuimissa noudatettavia menettelysäännöksiä, jos oikeusturvalautakunnan säännöistä ei muuta johdu. Urheilun kurinpitoasiat olivat oikeudelliselta luonteeltaan siviilioikeudellisia riita-asioita ja siten niiden käsittelyssä tuli noudattaa oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentin väittämistaakkaa.

Oikeusturvalautakunnan päätös A:n asiassa loukkasi väittämistaakkaa koskevaa oikeusperiaatetta. Oikeusturvalautakunta oli ratkaissut asian sellaisen seikan perusteella, johon SUEK ei ollut sen enempää kurinpito- kuin oikeusturvalautakunnassakaan vedonnut. Tämä ratkaisun kannalta merkityksellinen seikka eli A:n niin sanottu ikätahallisuus ei sen vuoksi ollut ollut lainkaan lautakuntakäsittelyn kohteena.

A oli valituksessaan vedonnut siihen, että kysymys ei ollut ollut urheilun kurinpitomääräysten 5 c -kohdassa tarkoitetusta seksuaalisesta häirinnästä, koska kyseessä oleva viestittely oli perustunut viestittelyn kummankin osapuolen suostumukseen. Viestittely ei siten ollut ollut omiaan loukkaamaan sen kummankaan osapuolen seksuaalista itsemääräämisoikeutta urheilun kurinpitomääräysten 5 c -kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Oikeusturvalautakunta oli lähtenyt päätöksessään siitä, että A:n vetoamalla toisen osapuolen suostumuksella ei olisi asiassa merkitystä viestittelyn toisen osapuolen iän vuoksi. Toinen osapuoli ei olisi lautakunnan mielestä voinut pätevästi antaa suostumustaan, koska hän oli ollut alle 16-vuotias, ja lautakunnan näkemyksen mukaan A:n olisi tullut tämä ymmärtää, tai ainakin selvittää.

Kysymys oli siis oikeusturvalautakunnan mukaan siitä, olisiko A:n tullut viestittelyyn ryhtyessään ymmärtää, että toinen osapuoli ei ollut täyttänyt 16 vuotta, vaikka tämä oli itse A:lle näin ilmoittanut. SUEK ei ollut asian käsittelyn missään vaiheessa tähän seikkaan edes vedonnut, eikä A sen vuoksi ollut millään tavalla tällaiseen väitteeseen vastannut.

SUEK:in 15.11.2023 täsmentämä kurinpitovaatimus oli perustunut yksinomaan siihen, että viestittelyyn ei olisi ollut toisen osapuolen suostumusta, ja että viestittely olisi tästä syystä ”ollut omiaan loukkaamaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta”. Tämä oli se peruste, jolla SUEK oli vaatimustaan koko ajan ajanut.

Kun väitettä A:n ikätahallisuudesta tai toisen osapuolen antaman suostumuksen merkityksettömyydestä ei ollut lautakuntamenettelyn missään vaiheessa edes esitetty, A:lla ei ollut ollut tarvetta myöskään vastata väitteeseen. Asianosaisella ei ollut siviiliprosessissa velvollisuutta vastata hypoteettisiin väitteisiin. Vastaamisvelvollisuus syntyi vasta, jos toinen osapuoli esitti jonkin väitteen.

Kurinpitovaatimuksen esittäjä täsmensi aikanaan kurinpitolautakunnan käsittelyn aikana vaatimuksensa 15.11.2023 ilmoittamalla sähköpostiviestillä, että vaatimus perustui sääntöjen kohtaan ”on omiaan loukkaamaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta”. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen oli rikoslain 20 luvun 6 §:ssä säädetyn seksuaalisen ahdistelun keskeinen tunnusmerkistötekijä. Sen ydinkysymys oli, onko luonteeltaan seksuaaliselle teolle toisen osapuolen suostumus vai ei. Ikä ei ollut tunnusmerkistön osatekijä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisessa. SUEK:in tässä asiassa esittämä kurinpitovaatimus ei siten perustunut väitteeseen ikätahallisuuden loukkaamisesta.

Kurinpitolautakunta järjesti asiassa suullisen käsittelyn 15.12.2023. Eräissä puheenvuoroissa sivuttiin lyhyesti myös ikätahallisuutta. Puheenjohtaja keskeytti erään tällaisen puheenvuoron todeten, että tässä kurinpitomenettelyssä ei ollut kysymys iästä.

Kurinpitolautakunta antoi asiassa päätöksensä 29.1.2024. Päätöksessään lautakunta totesi seuraavasti, että ”asiaa on arvioitava siten, että A olisi luullut [Y:n] olevan 16-vuotias… A:n on [Z:n] ilmoituksen vuoksi katsottava olleen aidosti siinä käsityksessä, että [Z] on 16-vuotias.” SUEK jätti Kurinpitolautakunnan päätöksestä valituksen 27.2.2024. Valituksessaan SUEK ei kyseenalaistanut päätöksen edellä lainattua kohtaa ikätahallisuuden puuttumisesta. SUEK ei Oikeusturvalautakunnassa ollut millään muullakaan tavalla vedonnut ikätahallisuuteen. Täten ikätahallisuuteen ei ollut asiassa vedottu, eikä ikätahallisuus ollut ollut menettelyn kohteena.

Kun oikeusturvalautakunta kuitenkin oli keskeiseltä osin perustanut ratkaisunsa ikätahallisuuteen, kyseessä oli selvä menettelyvirhe. A:lla ei ollut ollut mahdollisuutta eikä edes tarvetta puolustaa itseään sellaista väitettä vastaan, jota kumpikaan asian osapuolista ei ollut edes esittänyt.

Oikeusturvalautakunta oli perustellut ratkaisuaan lisäksi sillä, että toisen osapuolen ikä olisi ollut helposti selvitettävissä. Väite ei pitänyt paikkaansa. A oli saanut selville toisen osapuolen iän vasta 30.6.2023 erään toimittajan avustuksella. Nykyään viestittelyn toisen osapuolen nimillä googlaamalla heidän pelaajakorttinsa ja ikänsä nousi esille ensimmäisten hakutulosten joukossa. Tämä ei kuitenkaan ollut tilanne vielä toukokuussa 2023 tai sitä ennen. Sanottu seikka on jäänyt selvittämättä, kun koko kysymys ei ollut ollut lautakuntakäsittelyn kohteena.

A:n ikätahallisuudella oli oikeusturvalautakunnan päätöksessä ollut keskeinen merkitys siltä osin kuin viestittelyn kaksisuuntaisuudelle ei ollut annettu asiassa merkitystä. Menettelyvirheen ytimessä olevalla seikalla oli siten ollut ratkaiseva vaikutus asian arvioinnille ja lopputulokselle. Seikka oli myös vaikuttanut keskeisesti määrätyn kurinpitoseuraamuksen mittaamiseen eli määrätyn seuraamuksen ankaroitumiseen.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä EIS) 6 artiklan perusteella jokainen alkuperäiseen kokoonpanon kuulunut oli esteellinen. Mahdollinen oikeusturvalautakunnan työjärjestyksen muunlainen määräys olisi ristiriidassa EIS 6 artiklan kanssa.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko oikeusturvalautakunnan käsittelemässä asiassa UOL 6/2024 tapahtunut sellainen menettelyvirhe, että asia on oikeusturvalautakunnassa käsiteltävä uudelleen. Asiassa on myös kysymys siitä, onko oikeusturvalautakunnan kokoonpano päätösvaltainen ratkaisemaan uudelleen käsittelemistä koskevan hakemuksen, kun sen kokoonpanon puheenjohtaja on osallistunut alkuperäisen uudelleen käsiteltäväksi vaaditun ratkaisun tekemiseen.

Lautakunnan kokoonpano ja puheenjohtajan esteellisyys

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 8 §:n 1 momentin mukaan lautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja sekä vähintään kaksi muuta jäsentä. Pykälän 2 momentissa on lueteltu ne tilanteet, joissa puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja on yksin päätösvaltainen. Tässä luettelossa ei ole mainittu sääntöjen 30 §:n mukaista uudelleen käsittelemistä. Myöskään asian uudelleen käsittelemistä koskevassa sääntöjen 30 §:ssä ei ole erikseen määrätty, missä kokoonpanossa uudelleen käsittelemistä koskeva asia on käsiteltävä.

Sanotuin perustein oikeusturvalautakunta on päätösvaltainen käsillä olevassa asiassa, kun läsnä on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään kaksi muuta jäsentä.

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 20 §:n mukaan lautakunnan jäsenen ja sihteerin esteellisyyteen sovelletaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa on säädetty tuomarin esteellisyydestä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa, jos hän on mainitussa luvussa tarkoitetuin tavoin esteellinen. Luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aiemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.

Lainkohdassa tarkoitettu saman oikeusasteen jäävi ei ole ehdoton vaan edellyttää harkintaa siitä, voidaanko tuomarilla perustellusti epäillä olevan ennakkoasenne ratkaistavaan asiaan. Lain esitöissä todetaan, että tilanteet, joissa nousee esille kysymys tuomarin puolueettomuudesta samassa tuomioistuimessa tapahtuneen saman asian aikaisemman käsittelemisen tai ratkaisemisen johdosta, ovat hyvin erilaisia ja ettei tuomarin puolueettomuus niissä objektiivisesti tarkastellen aina vaarannu. Esitöiden mukaan säännöksellä on pyritty kuvaamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, jonka mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta eikä halua edistää toisen asianosaisen etua. Esteellisyys on arvioitava erikseen kussakin yksittäistapauksessa ja arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota ainakin siihen, mitä kysymyksiä tuomari on aiemmin ratkaissut, minkälaisen ratkaisun hän on tehnyt ja missä vaiheessa ratkaisu on tehty. (HE 78/2000 vp s. 20 ja 42.)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen tulkinnan mukaan tuomarin objektiivinen puolueettomuus riippuu siitä, miltä hänen asemansa ja aikaisempi toimintansa vaikuttaa muiden näkökulmasta. Arvioitaessa tuomarin esteellisyyttä jutun asianosaisen käsityksellä on tärkeä mutta ei ratkaiseva merkitys. Ratkaisevaa on se, voidaanko asianosaisen käsitystä tuomarin puolueellisuudesta pitää objektiivisesti arvioiden perusteltuna.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita ratkaisuja samassa tuomioistuimessa samaa asiaa käsitelleiden tuomareiden esteellisyydestä. Ratkaisussa Thomann vs. Sveitsi 10.6.1996 ihmisoikeustuomioistuin katsoi, etteivät tuomarit, jotka olivat käsitelleet rikosasian vastaajan ollessa poissa, olleet esteellisiä käsittelemään sitä kokonaan uudelleen vastaajan ollessa läsnä. Tuomioistuin viittasi muun muassa siihen, että jälkimmäisessä kontradiktorisessa oikeudenkäynnissä tuomareilla oli käytössään täydellisempi oikeudenkäyntiaineisto ja etteivät he olleet millään tavalla sidottuja aikaisempaan ratkaisuunsa (kohta 35). Vangitsemisasioita koskevissa ratkaisuissaan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti katsonut, ettei vangitsemisesta päättäminen sinänsä tehnyt tuomaria esteelliseksi käsittelemään vangittua vastaajaa koskevaa rikosasiaa, koska rikosepäilyn toteamista ei voida rinnastaa rikokseen syyllistymistä koskevaan kannanottoon (esim. Cardona Serrat v. Espanja 26.10.2010). Tapauksessa San Leonard Band Club v. Malta 29.7.2004 ihmisoikeustuomioistuin katsoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa rikotun, kun ylioikeus samassa kokoonpanossa, jossa se oli jo aikaisemmin ratkaissut asian varsinaisena muutoksenhakuasteena, oli muutoksenhaun perusteella käsitellyt vaatimuksen uudesta oikeudenkäynnistä. Ihmisoikeustuomioistuin viittasi siihen, että ylioikeuden tehtävänä oli ollut lähinnä tutkia, oliko sen aiempi tuomio perustunut lain väärään tulkintaan, ja että siten samojen tuomareiden oli tullut päättää siitä, olivatko he itse tulkinneet tai soveltaneet lakia virheellisesti aiemmassa tuomiossaan (kohta 63).

Edellä todetun perusteella tuomarit, joiden väitetään soveltaneen lakia ilmeisesti väärin tai menetelleen virheellisesti, ovat lähtökohtaisesti esteellisiä itse arvioimaan oman ratkaisunsa tai menettelyn oikeellisuutta. Sanottu on otettu lähtökohdaksi myös oikeusturvalautakunnan työjärjestyksessä, jonka 15 §:n mukaan lautakunnan säännöissä tarkoitetun asian uudelleen käsittelemiseen eivät lähtökohtaisesti osallistu alkuperäisen ratkaisun tehneet jäsenet ja asian valmistellut sihteeri.

Käsillä olevassa asiassa kaikki oikeusturvalautakunnan puheenjohtajistoon kuuluvat oikeusturvalautakunnan jäsenet ovat osallistuneet alkuperäisen uudelleen käsiteltäväksi vaaditun asian ratkaisemiseen. Uudelleen käsittelemistä koskevan hakemuksen perusteella hakemuksen ratkaiseminen edellyttää asian diaarinro 6/2024 lautakuntamenettelyn ja asiassa annetun ratkaisun arvioimista. Siten kaikki oikeusturvalautakunnan puheenjohtajistoon kuuluvat lautakunnan jäsenet ovat esteellisiä käsittelemään nyt käsillä olevaa hakemusta oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin, 7 §:n 2 momentin sekä oikeusturvalautakunnan sääntöjen 20 §:n ja lautakunnan työjärjestyksen 15 §:n perusteella.

Oikeusturvalautakunnan työjärjestyksen 15 §:n mukaan siinä mainitusta yleisperiaatteesta voidaan kuitenkin poiketa, jos toimivaltaista kokoonpanoa ei saada muodostettua lautakunnan muista jäsenistä ja sihteeristä.

Edellä todetuin tavoin oikeusturvalautakunta ei ole päätösvaltainen käsittelemään asiaa, jos käsittelyyn ei osallistu puheenjohtaja tai jompikumpi varapuheenjohtajista. Oikeusturvalautakunta ei voi sääntöjensä mukaan valita itse uutta puheenjohtajaa tai varapuheenjohtajaa edes esteellisyystilanteissa. Siten päätösvaltaista kokoonpanoa ei ole lautakunnan omin toimin mahdollista saada muodostettua. Sanotun perusteella oikeusturvalautakunta on päätösvaltainen työjärjestysmääräyksen 15 §:n perusteella käsillä olevassa asiassa, vaikka kokoonpanoon osallistuu esteellinen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Tätä tulkintaa puoltaa myös se, että asia on käsiteltävä viivytyksettä.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2014:92 (kohta 15) todennut vastaavan kaltaisessa tilanteessa, että sen silloisen työjärjestyksen 18 §:ssä on vanhastaan säännös, jonka mukaan kantelussa tai purkuhakemuksessa tarkoitetun ratkaisun tekemiseen osallistunut jäsen ei saa ottaa osaa kantelun tai purkuhakemuksen käsittelyyn, jos esitetyt vaatimukset perustuvat ilmeisesti väärään lain soveltamiseen korkeimmassa oikeudessa tai korkeimman oikeuden jäsenen virheelliseen menettelyyn ja jos päätösvaltainen määrä jäseniä on muutoinkin saatavilla.

Siten myös korkeimmassa oikeudessa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan jos kaikki sen jäsenet ovat esteellisiä, kukaan ei ole esteellinen. Muutoin asioita ei saataisi käsiteltyä.

Edellä todetuin perustein, ja koska hakemusta ei saada ratkaistua riittävän nopeasti ilman esteellisen puheenjohtajan osallistumista kokoonpanoon, oikeusturvalautakunta katsoo käsillä olevassa asiassa, että kokoonpano on puheenjohtajan esteellisyydestä huolimatta päätösvaltainen.

A:n kokoonpanoa koskeva väite on hylättävä.

Asian uudelleen käsittelemistä koskeva vaatimus

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 30 §:n 1 momentin mukaan lautakunta voi ottaa ratkaisemansa asian uudelleen käsiteltäväkseen soveltaen soveltuvin osin niitä edellytyksiä ja perusteita, joilla lainvoiman saanut tuomio voidaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun ylimäärästä muutoksenhakua koskevien säännösten nojalla purkaa tai poistaa.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Kuten säännöksestä ilmenee, mikä tahansa menettelyvirhe ei riitä syyksi ratkaisun poistamiseen, vaan edellytyksenä on, että virheen havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on toisaalta pidetty tärkeänä, ettei sanotun lainkohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti (ks. esim. KKO 2020:71 ja KKO 1995:95). Ratkaisussa KKO 1995:95 on arvioitu oikeudenkäyntivirheen vaikutusta jutun lopputulokseen, kun vastauskirjelmää ei ollut lähetetty hakijalle tiedoksi. Vastauskirjelmässä esitettyjen seikkojen katsottiin olleen merkityksellisiä jutun lopputuloksen kannalta, minkä vuoksi oikeudenkäyntivirheen voitiin otaksua vaikuttaneen olennaisesti jutun lopputulokseen. Ratkaisussa KKO 2014:25 on menettelyvirheen vaikutusta arvioitaessa pidetty merkityksellisenä sitä, että virheen johdosta rikosasian vastaajalla ei ollut ollut riittävästi mahdollisuuksia selvittää ja esittää oikeudelle asian ratkaisuun ehkä vaikuttavia näkökohtia. Tällaisen menettelyvirheen oli korkeimman oikeuden mukaan perusteltua otaksua olennaisesti vaikuttaneen lopputulokseen.

A on hakemuksensa tueksi vedonnut siihen, että oikeusturvalautakunta olisi perustanut hakemuksen kohteena olevan ratkaisunsa seikkaan, johon SUEK ei ollut rangaistusvaatimuksensa perusteena missään vaiheessa vedonnut eli siihen, että A:n viestittelyn kohteena olleet henkilöt olivat olleet alle 16-vuotiaita lapsia ja A olisi huolellisesti toimiessaan voinut tämän seikan varsin helposti selvittää. A on katsonut, että urheilun kurinpitoasiat olivat oikeudelliselta luonteeltaan siviilioikeudellisia riita-asioita ja siten niiden käsittelyssä tuli noudattaa oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentin väittämistaakkaa. A:n mukaan oikeusturvalautakunnan käsittelyssä oli siten tapahtunut olennainen menettelyvirhe, joka oli olennaisesti vaikuttanut ratkaisun lopputulokseen. A ei ollut lausunut ikätahallisuudesta kurinpito- eikä oikeusturvalautakunnan menettelyissä, koska seikka ei ollut tullut missään vaiheessa lautakuntakäsittelyiden kohteeksi.

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 24 §:n mukaan asian käsittelyyn voidaan soveltuvin osin soveltaa yleisissä tuomioistuimissa noudatettavia menettelysäännöksiä, jos tämän luvun säännöksistä ei muuta johdu.

Oikeusturvalautakunta toteaa, ettei säännöksessä ole rajattu sovellettavia menettelysäännöksiä pelkästään oikeudenkäymiskaareen. Yleisissä tuomioistuimissa sovelletaan myös, juttutyypistä riippuen, oikeudenkäymiskaaren ohessa lakia oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL). Sanottu ilmenee myös oikeusturvalautakunnan sääntöjen tausta-aineistosta (Ehdotus urheilun oikeusturvalautakunnan uusiksi säännöiksi, Jukka Sippo ja Timo Ojala, s. 13–15), jonka mukaan menettelysäännöissä on otettava huomioon se, että lautakunnan käsiteltävänä on erityyppisiä asioita: on yhtäältä dispositiivisten riita-asioiden kaltaisia sääntötulkintajuttuja ja toisaalta rankaisuluontoisia kurinpitoasioita, joihin liittyy jossain määrin rikosasioille tyypillisiä piirteitä. Näiden lähtökohtien voi nähdä heijastuvan siihen, missä määrin lautakuntamenettelyyn on perusteltua soveltaa niitä sääntöjä ja periaatteita, joita noudatetaan lainkäytössä yleisesti ja minkä lajisia prosessisääntöjä on kulloinkin perusteltua soveltaa toissijaisesti. Sääntöehdotuksessa ei ole määritelty sitä, sovelletaanko asioissa toissijaisesti riita- vai rikosasioiden vaiko kenties hallintolainkäytön menettelysäännöksiä. Se on perustunut siihen näkökohtaan, että lautakunnassa noudatettavan menettelysääntelyn tulisi olla tapauskohtaisesti joustavaa ja sellaista, että lautakuntamenettelyn ja ratkaistavana olevan asian erityispiirteet voidaan ottaa kulloinkin riittävästi huomioon. Kurinpitoasiat muistuttavat asiallisesti pikemminkin rikos- kuin riitaprosessia, eikä niihin jo sen vuoksi liene aiheellista soveltaa kaikilta osin toissijaisesti riitaprosessin vaan pikemminkin rikosprosessin periaatteita. Riita-asioiden kaltaisissa sääntötulkintajutuissa tulkintatukea haettaisiin dispositiivisia riita-asioita koskevista normeista, mutta ei välttämättä koko laajuudessaan eli ei niiltä osin kuin ne eivät luontevasti sovellu lautakuntamenettelyyn sen erityispiirteet huomioon ottaen. Kurinpitoasioissa johtoa voitaisiin puolestaan hakea rikosprosessisääntelyn puolelta niiltä osin kuin sen katsotaan sopivan lautakuntamenettelyyn.

Oikeusturvalautakunta toteaa edellä lausutun perusteella, että käsillä olevaan kurinpitoasiaan on lähtökohtaisesti sovellettava toissijaisesti lähinnä rikosoikeudenkäynteihin sovellettavia säännöksiä ja periaatteita.

SUEK:in kurinpitovaatimuksen teonkuvauksessa on todettu, että A:n teot ovat kohdistuneet 15- ja 14-vuotiasiin pesäpallojunioreihin. Asianomistajat ovat yhtyneet kurinpitolautakunnan päätöksen mukaan kurinpitovaatimukseen. A on vastauksessaan kurinpitolautakunnalle katsonut olleensa siinä käsityksessä, että asianomistajat ovat olleet 16-vuotiaita.

Esitetyn selvityksen perusteella kurinpitolautakunta on ratkaisussaan katsonut A:n olleen ainakin toisen asianomistajan oman ilmoituksen vuoksi aidosti siinä käsityksessä, että tämä oli 16-vuotias. Kurinpitolautakunta on kuitenkin todennut, että kurinpitomääräyksissä tarkoitetun seksuaalisen häirinnän kannalta ratkaisevaa ei ole se, mikä käsitys A:lla on ollut asianomistajien iästä. A on jokatapauksessa luullut viestittelevänsä 16-vuotiaiden eli varsin nuorien tyttöjen kanssa. Tällä on ollut kurinpitolautakunnan ratkaisun perusteella merkitystä arvioitaessa sitä, ovatko teot olleet omiaan loukkaamaan asianomistajien seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Kurinpitolautakunta on lausunut asianomistajien iästä ja sen merkityksestä asian arvioinnissa myös seuraavan:

”A:n puolesta on esitetty, että hänellä ei olisi ollut ikänsä tai asemansa perusteella sen suurempaa vastuuta kanssakäymisen asianmukaisuudesta ja molempien asianosaisten itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta kuin asianomistajillakaan. Tätä väitettä hän on perustellut yhtäältä sillä, että hän on luullut asianomistajien olevan suojaikää vanhempia, ja toisaalta sillä, että suojaiän ylittävillä henkilöillä on hänen mukaansa perustuslain 7 ja 10 §:n nojalla osana yksityisyyden suojaa seksuaalinen itsemääräämisoikeus.

Lautakunta toteaa, että rikoslakiin on muun muassa laillisuusperiaatteen vaatimusten vuoksi ja käytännön syistä otettu ehdottomia ikärajoja, kuten seksuaalirikoksen kohteen ikärajat. Kuitenkaan ihmisen vastuukyky ei iän karttumisen myötä muutu hetkessä vaan liukuvasti, mitä rikoslain 20 luvun sääntelykin kokonaisuutena tarkasteltuna heijastelee. Kuusitoista vuotta täyttäneitäkin lapsia suojataan erityissäännösten perusteella joiltakin teoilta, kuten törkeältä seksuaaliselta kajoamiselta (rikoslain 20 luvun 4 §), eräiltä seksuaalisen hyväksikäytön tekotavoilta (RL 20 luvun 5 §) ja törkeältä paritukselta (rikoslain 20 luvun 11 §). Kuusitoista vuotta täyttänyttä lasta suojelevat lisäksi erillisinä kriminalisointeina esimerkiksi korvauksen tarjoaminen nuoreen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta (rikoslain 20 luvun 9 §) ja lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (rikoslain 20 luvun 18 §). Rikoslain 20 luvunkin perusteella on siten selvää, että aikuisen ja 16–18 -vuotiaan välisessä kanssakäymisessä vastuu kanssakäymisen asiallisuudesta ei jakaudu A:n väittämin tavoin tasan.

Sinänsä kysymys vastuun jakautumisesta asianosaisten välillä ei ole asian kannalta ratkaiseva. Muutoinkin on selvää se, että A kantaa itse vastuun lähettämiensä viestien asiallisuudesta. Väitettä siitä, että seksuaalista itsemääräämisoikeutta ei olisi loukattu, ei voida perustaa siihen, etteivät [Y] ja [Z] ole pyytäneet A:ta lopettamaan. Tämä vastaa seksuaalirikoksissa vakiintunutta käytäntöä siitä, että sallitun ja kielletyn rajat eivät riipu siitä, ilmaiseeko tekojen kohde tekijälle jotenkin nimenomaisesti kokevansa teot loukkaaviksi tai ikäviksi. A:n asiana on ollut huolehtia oman viestittelynsä asiallisuudesta, eikä hän ole voinut lähteä siitä, että [Y] ja [Z] ovat kokeneet sen asianmukaiseksi, kun he eivät ole pyytäneet A:ta lopettamaan tai ilmoittaneet sen häiritsevän heitä. Tätä velvollisuutta on korostanut se, että viestittelyn kohteena ovat olleet A:n käsityksen mukaan 16-vuotiaat henkilöt.

[…]

Oikeuskäytännössä on täysin vakiintuneesti katsottu, ettei seksuaalisen teon kohteeksi vastoin tahtoaan joutuneelta voida odottaa teon jälkeen erityistä uhrikäyttäytymistä (KKO 2013:96, kohta 33; KKO 2021:44, kohta 26).  Kun otetaan huomioon [Y:n] ikä samoin kuin se, mitä hänen osallistumisestaan viestittelyyn on asiassa näytetty, lautakunta katsoo, että A:n menettely on ollut omiaan loukkaamaan [Y:n] seksuaalista itsemääräämisoikeutta. [Y:n] edellä todettu myötävaikutus kuitenkin vähentää menettelyn moitittavuutta merkittävästi.”

Oikeusturvalautakunta toteaa edellä todetun perusteella, että asianomistajien ikä ja heidän ikänsä merkitys asian arvioinnissa on ollut kurinpitolautakunnan käsittelyn kohteena. Kurinpitolautakunta ei ole katsonut sillä olleen kovinkaan suurta merkitystä, olivatko asianomistajat olleet alle 16-vuotiaita vai 16-vuotta täyttäneitä. Samoin kurinpitolautakunnan päätöksen perusteella arvioinnin kohteena näyttää olleen myös se, että A on aikuisena ja selvästi asianomistajia vanhempana kantanut tilanteesta suurempaa vastuuta. Ratkaisussa on myös käsitelty A:n ikätahallisuutta. Kurinpitolautakunta on katsonut A:n olleen perustellusti siinä käsityksessä, että asianomistajat ovat olleet 16-vuotiaita.

Kurinpitolautakunta on niin ikään seuraamusharkinnassaan ottanut huomioon asianomistajien alaikäisyyden. Se on myös antanut merkitystä sille, että se on katsonut toisen asianomistajista myötävaikuttaneen tapahtumiin.

A on valittanut kurinpitolautakunnan päätöksestä ja vedonnut valituksensa perusteiden osalta muun ohella siihen, että asianomistajista vähintään toinen oli antanut suostumuksensa A:n menettelylle. Myös SUEK on valittanut kurinpitolautakunnan ratkaisusta oikeusturvalautakuntaan ja vaatinut nimenomaisesti kurinpitoseuraamuksen ankaroittamista. SUEK on perustellut vaatimustaan muun ohessa sillä, että teko oli kohdistunut alaikäisiin asianomistajiin. SUEK on myös valituksessaan katsonut, että kurinpitolautakunnan ratkaisu oli virheellinen siltä osin kuin toisen asianomistajan oma myötävaikutus oli alentanut määrättyä seuraamusta. Valituksessa on todettu tältä osin muun muassa, että

”[k]ysymys on asianomistajia lähes kaksi kertaa vanhemman aikuisen ja lapsen välisestä viestittelystä, jossa vastuun tulee aina olla aikuisella.”

SUEK on niin ikään A:n valitukseen antamassaan vastauksessa vedonnut siihen, että kysymys on ollut aikuisen ja lapsen välisestä viestittelystä, jossa vastuu sisällön pysymisestä asiallisena on aina aikuisella. Alaikäisen asianomistajan suostumukselle ei voida antaa samanlaista merkitystä kuin täysi-ikäisen henkilön antamalle suostumukselle. SUEK on myös vedonnut jo alkuperäisessä rangaistusvaatimuksen teonkuvauksessa esiin nostettuihin asianomistajien ikiin (15 ja 14 vuotta) ja siihen, että A on ollut tekohetkellä 30-vuotias.

Oikeusturvalautakunnan päätöksen perusteella molempia asianomistajia on kuultu A:n valituksen käsittelyn aikana. Toinen asianomistajista on vaatinut A:n valituksen hylkäämistä ja vedonnut perusteenaan oikeusturvalautakunnan päätöksen mukaan muun ohella siihen, että

”…A:n toiminta täyttää ennen 1.1.2023 voimassa olleen rikoslain 20 luvun lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja 1.1.2023 jälkeen voimassa olleen seksuaalisen kajoamisen lapseen, joista molemmista rangaistukseksi on säädetty vähintään 4 kuukautta vankeutta. Lisäksi teko täyttää lapsen houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin tunnusmerkistön.”

Sanotun lisäksi viimeksi mainitun asianomistajan vastauksen perusteluissa on erikseen viitattu siihen, että A on väittänyt, ettei ollut tiennyt asianomistajien todellista ikää. Asianomistajan vastauksessa on tältä osin oikeusturvalautakunnan päätöksen mukaan todettu, että

” Tosiasiassa A on tiennyt, että [Y] on ollut tapahtuma-aikaan vasta 15-vuotias. Vähintäänkin A:lla on ollut selonottovelvollisuus [Y:n] iästä. Ottaessaan yhteyttä [Y:hyn] A:n oli täytynyt havaita, että [Y] pelaa pesäpalloa C-tytöissä, jotka ovat pääsääntöisesti 14- tai 15-vuotiaita. Lisäksi [Y] oli viestittelyssä kertonut A:lle olevansa 15-vuotias. A:n kysyttyä [Y:ltä] tämän ikää [Y] oli kertonut olevansa syntynyt vuonna 2007. A oli vastannut tähän toteamalla, että hän oli ymmärtänyt, että [Y] oli 16-vuotias. [Y] oli kuitenkin todennut, että hän on 15-vuotias. Keskustelussa oli ollut läsnä myös [Y:n] ystävä. Myöhemmissä keskusteluissa [Y] on lisäksi kertonut A:lle muun muassa, että hän on yläasteella ja pelaa C-tytöissä.

Seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtyvällä aikuisella on vastuu siitä, että toinen osapuoli on ylittänyt laissa säädetyn suojaikärajan. Aikuisella on siten selonottovelvollisuus suojaikärajaan liittyen. Sekä seksuaalirikoksia koskevissa lain esitöissä että korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, ettei tahallisuutta poista esimerkiksi pelkästään edes se, että toinen osapuoli ilmoittaa olevansa suojaikärajan ylittänyt. A:n väite siitä, että [Y] olisi ilmoittanut olevansa 16-vuotias, ei pidä paikkaansa. Lisäksi A on tullut tietämään [Y:stä] seikkoja, joiden perusteella hänen olisi pitänyt varmistua siitä, että [Y] on suojaikärajan ylittänyt. Jo Google-haku [Y:stä] tuo heti Pesäpallon tulospalvelun kautta esille [Y:n] syntymäajan ja sen, että hän oli ollut tapahtumahetkellä 15-vuotias.

[…]

Korkeimman oikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa vastaajan toiminnan moitittavuutta alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa merkitystä ei ole sillä, onko lapsi osallistunut tekoon tai onko hän jopa ollut aloitteellinen asiassa (mm. KKO 2017:50, kohta 29 ja KKO 2020:85). Vastuu on aina aikuisella.”

Myös toinen asianomistajista on vastauksessaan A:n valitukseen vedonnut siihen, että asianomistaja on ollut tekohetkellä 14-vuotias. Tämän lisäksi oikeusturvalautakunnan päätöksen mukaan viimeksi mainittu asianomistaja on vedonnut siihen, että

”A:lla on ollut selonottovelvollisuus [Z:n] oikeasta iästä jo pelkästään kasvokuvan perusteella. A on mahdollisesti tiennyt [Z:n] oikean iän, koska se tulee esille [Z:n] nimeä koskevalla Google-haulla Pesäpallon tulospalvelussa. Vähintäänkin A on suhtautunut välinpitämättömästi asiaan.”

Oikeusturvalautakunta toteaa edellä lausutun perusteella, että SUEK:in valituksessa ja SUEK:in sekä asianomistajien vastauksissa A:n valitukseen on nostettu selvästi esille rangaistusta vaatineen SUEK:in ja asianomistajien väitteet asianomistajien alle 16-vuoden iästä ja A:n ikätahallisuudesta. Edellä todetuin tavoin nämä seikat ovat olleet esillä myös jossain määrin kurinpitolautakunnan käsittelyssä.

Urheilun eettisen kurinpitolautakunnan sääntöjen 10 §:n mukaan kurinpitovaatimuksen voi esittää Suomen urheilun eettinen keskus (SUEK), mutta asianomistaja voi tähän kurinpitovaatimukseen yhtyä ja sen lisäksi esittää uusia seikkoja vaatimuksen tueksi. Oikeusturvalautakunta toteaa, että tämä oikeus asianomistajilla on myös asiaa oikeusturvalautakunnassa käsiteltäessä.

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut, että syytteen tarkistaminen uusiin seikkoihin vetoamalla on mahdollista vielä haettaessa muutosta käräjäoikeuden tuomioon hovioikeudessa. Kun syyttäjä valittaa käräjäoikeuden tuomiosta syyksilukemisen osalta esimerkiksi syytteen tultua hylätyksi, syytettä voidaan tarkistaa samoin edellytyksin kuin käräjäoikeudessa, koska rikosasioissa vetoamista hovioikeudessa uusiin seikkoihin ei ole rajoitettu niin sanotulla prekluusiolla. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että syyttäjällä ja asianomistajalla on oikeus tarkistaa syytettä vetoamalla uusiin seikkoihin vielä hovioikeuden pääkäsittelyssä (KKO 2001:62, 2003:97 ja 2010:59). Tällöin vastaajalle on kuitenkin varattava tilaisuus valmistella puolustustaan asianmukaisesti myös vedottujen uusien seikkojen osalta (ks. KKO 2003:97).

Asianosaiset voivat valitusasteessa myös vedota sellaisiin alkuperäisen vaatimuksensa perusteisiin, jotka eivät ole alemmassa oikeusasteessa menestyneet, vaikka he eivät olisi itse valittaneet tai saaneet valittaa (ks. esim. KKO 2021:75, kohta 12). Siten asianomistajat ja SUEK A:n valitukseen vastatessaan ovat voineet oikeusturvalautakunnassa myös vedota sellaisiin alkuperäisen vaatimuksensa perusteisiin, joita kurinpitolautakunta ei ole hyväksynyt.

Oikeusturvalautakunta katsoo edellä lausutuin perustein, että asianomistajien todellinen ikä ja A:n tietoisuus siitä sekä näiden seikkojen merkitys teon moitittavuuden arvioinnissa ovat tulleet viimeistään oikeusturvalautakunnassa SUEK:in ja asianomistajien kirjelmien perusteella oikeusturvalautakunnan käsittelyn kohteeksi. Käsillä ei ole A:n väittämä tilanne, jossa hakemuksen kohteena oleva oikeusturvalautakunnan ratkaisu perustuisi sellaiseen seikkaan, johon asianosaiset eivät olisi vedonneet. Oikeusturvalautakunta on voinut asianosaisten tekemien väitteiden perusteella myös ottaa arvioinnissa huomioon sen, onko A toiminut aikuisena riittävän huolellisesti asianosaisten iän selvittämisessä.

Edellä todetuin tavoin asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko A:lle varattu riittävä tilaisuus valmistella puolustustaan myös oikeusturvalautakunnassa vedottujen seikkojen osalta.

A on omassa valituksessaan vedonnut siihen, että toinen asianomistajista oli antanut suostumuksensa A:n menettelyyn. A on myös itse tuonut esille valituksessaan, että hän ei olisi jatkanut viestittelyä 14-vuotiaan asiaomistajan kanssa, jos olisi tiennyt, että tämä oli alle 16-vuotias. Asianomistajat ja SUEK ovat muun muassa näihin väitteisiin vastanneet edellä kerrotuin tavoin. A on saanut tiedokseen SUEK:in valituksen ja vastauksen sekä asianomistajien vastaukset.

A on tämän jälkeen ensinnäkin vastannut SUEK:in valitukseen. Oikeusturvalautakunta on lisäksi sääntöjensä mukaisesti varannut A:lle mahdollisuuden antaa vastaselitykset sekä SUEK:in että asianomistajien vastauksista. A on pyydetyn vastaselityksen antanut. A on tyytynyt vastaamaan asianomistajien esittämiin väitteisiin yhtäältä vain, että niitä ei voida ottaa huomioon, koska asianomistajat eivät ole itse valittaneet ja toisaalta, että hän oli täyttänyt selonottovelvollisuutensa kysymällä asianomistajan ikää. Hän on katsonut, ettei hänellä ollut laajempaa selonottovelvollisuutta asianomistajien iästä.

A on edellä todetun lisäksi saatuaan tietoonsa SUEK:in vastaselityksen asiassa, antanut oma-aloitteisesti lausuman. Se on otettu huomioon asian arvioinnissa ja kirjattu oikeusturvalautakunnan päätökseen. A on tuossa lausumassaan esittänyt nyt hakemuksessaankin katsomansa siitä, että käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys siitä, onko A tiennyt tai olisiko hänen pitänyt tietää asianomistajien olevan alle 16-vuotiaita. Lausumassaan A on katsonut, että arvioitavana on pelkästään se, onko SUEK:in rangaistusvaatimuksessa kuvatut tapahtumat tapahtuneet asiaomistajien suostumuksin.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että uudelleen käsittelyä koskevan hakemuksen kohteena olevassa lautakuntakäsittelyssä A:lle on varattu oikeusturvalautakunnan sääntöjen mukaisesti mahdollisuus antaa vastaselitys niistä seikoista, joihin SUEK ja asianomistajat ovat omissa vastauksissaan A:n valitukseen vedonneet. A on tämän lisäksi saanut vastata SUEK:n valitukseen ja hän on lausunut SUEK:in vastaselityksestä oma-aloitteisesti ja tämäkin lausuma on otettu asian käsittelyssä huomioon. A:ta on avustanut oikeusturvalautakunnan käsittelyssä oikeusoppinut avustaja, joka ei ole esiintynyt ensimmäistä kertaa oikeusturvalautakunnassa. Ottaen huomioon edellä asianosaisten kirjelmistä ilmenevät väitteet ja edellä esitelty oikeuskäytäntö ja kurinpitoasioissa sovellettavat rikosoikeudelliset periaatteet, asiassa ei ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, johon A on hakemuksensa tueksi vedonnut. A:lla on ollut mahdollisuus ja käytössään olleen lainoppineen avustajan myötä myös ymmärrys vastata ikätahallisuutta koskeviin asianosaisten väitteisiin. Hän ei ole näin kuitenkaan menetellyt, vaan hän on pitäytynyt kannassaan, jonka mukaan asiassa ei ole kysymys ikätahallisuudesta.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että hakemuksen kohteena olevaan ratkaisuun johtaneessa menettelyssä oikeusturvalautakunta olisi voinut kiinnittää vastaus- ja vastaselityspyynnössään A:n huomiota siihen, että hän vastaa myös niin sanottua ikätahallisuutta koskeviin väitteisiin. Ottaen kuitenkin huomioon, että väitteet on esitetty selvästi edellä kerrotuin tavoin asianomistajien ja SUEK:in kirjelmissä ja ne on toimitettu normaaliin tapaan A:lle tiedoksi ja hänelle on vielä varattu mahdollisuus antaa niistä vastaselitys, tätä menettelyssä tapahtunutta seikkaa ei voida pitää sellaisena, jolla olisi ollut asian ratkaisemisen lopputuloksen kannalta olennainen merkitys. Tässä arvioissa on otettu erityisesti huomioon, että A:lla on ollut urheilun oikeusturvalautakunnassa ennenkin esiintynyt avustaja.

Johtopäätös

A:n esittämä selvitys ei osoita, että asiassa olisi edellytyksiä uudelleen käsittelylle. Oikeusturvalautakunnassa ei ole tapahtunut menettelyvirhettä eikä asiassa ole vedottu uusiin seikkoihin, joiden esittäminen todennäköisesti olisi johtanut valitusasian käsittelyssä oikeusturvalautakunnassa toiseen lopputulokseen. A:n esittämä selvitys ei osoita, että asiassa olisi edellytyksiä käsitellä asiaa miltään osin uudelleen oikeusturvalautakunnassa sen sääntöjen 30 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Asian lopputulos huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen kuulla hakemuksesta liittoa tai muutakaan tahoa.

Asian lopputulos huomioon ottaen A:n lautakuntakuluja koskeva vaatimus on hylättävä.

Oikeusturvalautakunnan valitusmaksu

A on hävinnyt asian, joten valitusmaksua ei palauteta.

Päätöslauselma

A:n hakemus hylätään.

Valitusmaksua ei palauteta.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Ilkka Lahtinen
Puheenjohtaja                                                                              

Jukka Loiva
Sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Ilkka Lahtinen, Mikko Kohtala, Pertti Lenkkeri, Hilla Marjoranta ja Tanja Stormbom