23/2024 Fitness ‒ Kurinpito – Sakkorangaistus ‒ Kohtuullistaminen

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                              PÄÄTÖS                                     

Nro 23/2024
16.8.2024                                 
Diaarinro 2/2024

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Fitnessurheilu ry:n hallituksen päätös 12.12.2023, jolla hallitus on pysyttänyt hallituksen päätöksen 14.11.2023

ASIA
Fitness ‒ Kurinpito – Sakkorangaistus ‒ Kohtuullistaminen

MUUTOKSENHAKIJA
A

KUULTAVA
Suomen Fitnessurheilu ry

ASIAN TAUSTA JA VALITUKSEN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS   
A on 26.6.2023 antanut kilpailun ulkopuolella näytteen, joka on sisältänyt androgeenista steroidia. SUEK ry:n 12.9.2023 antaman päätöksen mukaan A on menettelyllään rikkonut Suomen antidopingsäännöstön kohtia 2.1 ja 2.2. A on häntä kuultaessa SUEK ry:n menettelyssä myöntänyt tahallisen dopingrikkomuksen. SUEK ry on määrännyt A:lle Suomen antidopingsäännöstön kohdan 10.2.4 nojalla kolmen vuoden pituisen urheilun toimintakiellon.

Suomen Fitnessurheilu ry:n kurinpitoryhmä on sääntöjensä nojalla ottanut asian käsiteltäväkseen kurinpitoasiana. A:ta kuultuaan yhdistyksen hallitus on 14.11.2023 pidetyssä kokouksessaan hyväksynyt kurinpitoryhmän tekemän ratkaisuesityksen ja määrännyt A:n suorittamaan yhdistykselle sen kurinpitosääntöjen 3 §:n 5 momentissa tarkoitetun 5 000 euron suuruisen sakkorangaistuksen.

A on tehnyt Suomen Fitnessurheilu ry:n hallituksen päätöksestä hallitukselle oikaisuvaatimuksen. Yhdistyksen hallitus on 12.12.2023 tekemällään päätöksellä hylännyt oikaisuvaatimuksen.

VALITUS PERUSTEINEEN

A on valituksessaan vaatinut, että Suomen Fitnessurheilu ry:n hallituksen päätös määrätystä sakkorangaistuksesta kumotaan kokonaan tai ainakin sakon määrää sovitellaan alemmaksi. Lisäksi hän on vaatinut, että oikeusturvalautakunnalle maksettu valitusmaksu 300 euroa ja yhdistykselle suoritettu käsittelymaksu 200 euroa määrätään palautettaviksi ja että yhdistys velvoitetaan korvaamaan hänen lautakuntakulunsa 1 860 eurolla korkoineen.

A on lausunut, että yhdistyksen päätös periä häneltä 5 000 euron sakkoa oli kohtuuton ja suhteellisuusperiaatteen vastainen. A oli amatöörikilpailija eikä kilpaillut fitnessurheilussa ammattimaisesti. Osallistuessaan Suomen Fitnessurheilu ry:n järjestämiin kilpailuihin hän oli hyväksynyt järjestön säännöt ja 25.1.2022 saattanut voimaan antidopingsopimuksen, jossa ei ollut ollut mainintaa mistään euromääräisestä sanktiosta. Tämän jälkeen sääntöihin oli tullut muutoksena määräys 5 000 euron sakosta. Sääntömuutoksesta oli 2.2.2023 pidetty webinaari suomen kielellä, jota A ei osaa. Hän ei siten ollut millään tavalla voinut reagoida sääntömuutokseen. A ymmärsi, että hänelle oli langetettu kilpailukielto, mutta sakkorangaistus oli tullut hänelle yllätyksenä ja sakon määrä oli erittäin suuri asennustyöntekijän tehtävässä työskentelevälle pienipalkkaiselle A:lle. Lisäksi hänelle oli jo aiheutunut paljon menetystä ja muuta haittaa asiassa. Hänet oli suljettu pois kilpailuista kolmeksi vuodeksi, ja yhdistys oli omilla sosiaalisen median kanavillaan tiedottanut hänen dopingrikkomuksestaan ja kilpailukiellostaan.

Siltä varalta, että oikeusturvalautakunta mainituista perusteluista huolimatta pitää sakkorangaistusta asianmukaisena, A on pyytänyt, että sakkoa sovitellaan korkeintaan 1 000 euroon.

VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Fitnessurheilu ry on vastauksessaan vaatinut, että valituksessa esitetyt vaatimukset hylätään perusteettomina ja yhdistyksen hallituksen päätös pysytetään. Lisäksi yhdistys on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan korvausta vastauksesta aiheutuneista kuluista 330 euroa.

Asiassa oli riidatonta, että valittaja oli lunastanut yhdistyksen kilpailijalisenssin ensimmäistä kertaa 25.1.2022 ja saattanut samalla tahdonilmaisulla voimaan urheilijan antidopingsopimuksen. Yhdistys oli 1.1.2023 saattanut voimaan kurinpitosäännöt. Valittaja oli lunastanut kilpailijalisenssin vuodelle 2023 SuomiSport-järjestelmässä 6.1.2023. Hän oli 26.6.2023 antanut kilpailun ulkopuolella näytteen, joka oli sisältänyt urheilussa kiellettyä ainetta, androgeenista steroidia. Valittaja oli siten rikkonut Suomen antidopingsäännöstön kohtia 2.1 ja 2.2. Kuultuaan A:ta yhdistyksen hallitus oli kokouksessaan 14.11.2023 hyväksynyt kurinpitoryhmän tekemän ratkaisuesityksen ja rangaissut A:ta sekä määrännyt tämän suorittamaan kurinpitosääntöjen 3 §:n 5 momentissa tarkoitetun 5 000 euron sakkorangaistuksen. Hallitus oli valittajan valituksen johdosta tutkinut asian uudelleen ja 12.12.2023 antamallaan päätöksellä hylännyt valituksen ja pysyttänyt 14.11.2023 annetun päätöksen.

Mitä tuli väitettyyn kohtuuttomuuteen, urheilijan tahallinen dopingrikkomus rikkoi keskeisellä ja olennaisella tavalla yhdistyksen vaalimia, sen toiminnassa perustavanlaatuisina pidettävinä ja sen säännöissään korostamia puhtaan ja reilun urheilun arvoja, joiden edistämiseen yhdistys ja sen urheilijat ovat sitoutuneet. Siksi ja koska rikkomus on kohdistunut yhdistyksen toiminnan arvojen ytimeen ja myös vähäistä suuremmin sen talouteen, rikkomusta oli pidettävä laadultaan vakavana ja varsin moitittavana. Lisäksi urheilija oli syyllistynyt dopingrikkomukseen vuoden 2023 kilpailijalisenssin voimassaoloaikana olosuhteissa, joissa urheilija oli ilmoittautunut syyskauden 2023 kilpailuun. Tämä puolsi sellaista johtopäätöstä, että urheilijan nimenomaisena tarkoituksena oli hyötyä kiellettyjen aineiden käytöstä. Kyseistä rikkomusta ei myöskään ollut julkisuudessa käsitelty tavanomaista enempää. Yhdistyksen kurinpitosäännöt myös antoivat nimenomaisesti mahdollisuuden usean eri rangaistuslajin yhtäaikaiselle soveltamiselle. Dopingrikkomuksesta tiedottamiselle, toimintakiellon määräämiselle tai amatööristatukselle ei tullut antaa merkitystä seuraamuksen kohtuullisuutta tai oikeellisuutta arvioitaessa, koska kyseiset seikat liittyivät tavanomaisina dopingvalvontaan myös amatööriurheilussa.

VASTASELITYS

Valittajalle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Hän on ilmoittanut, ettei anna asiassa vastaselitystä vastauksen johdosta.

LAUSUMA    

Suomen Fitnessurheilu ry on antanut lausuman valittajan kuluvaatimuksesta.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Oikeusturvalautakunnan on ensinnäkin ratkaistava, onko urheilijan katsottava sitoutuneen Suomen Fitnessurheilu ry:n 1.1.2023 voimaan tulleihin kurinpitosääntöihin. Mikäli katsotaan, että kyseiset kurinpitosäännöt ovat sitoneet A:ta ja kurinpitoseuraamus on voitu sääntöjen perusteella määrätä, on kuitenkin vielä ratkaistava, onko seuraamusta pidettävä tässä yksittäisessä tapauksessa kohtuuttomana.

Sovellettavat sääntömääräykset

Urheilun oikeusturvalautakunnan sääntöjen 3 §:n mukaan valituksen kohteena voivat olla yhdistyksen päätökset, joissa on kysymys 1) erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä, 2) jäsenoikeuksien rajoittamisesta tai kurinpitotoimista tai 3) päätöksen sääntöjenvastaisuudesta, jolla ei kuitenkaan tarkoiteta urheilulajin sääntöjen eli lajisääntöjen vastaisuutta.

Suomen Fitnessurheilu ry:n 1.1.2023 voimaan tulleiden kurinpitosääntöjen 2 §:n kohdan f mukaan rangaista voidaan sitä, joka syyllistyy voimassa olevan antidopingsäännöstön mukaiseen dopingrikkomukseen kilpailussa tai kilpailujen ulkopuolella. Kurinpitosääntöjen 3 §:n 5 momentin mukaan, mikäli urheilijaa, valmentajaa tai muuta Suomen Fitnessurheilu ry:n toiminnassa mukana olevaa rangaistaan dopingrikkomuksesta, kyseinen henkilö tai taho on velvollinen maksamaan yhdistykselle 5 000 (viisituhatta) euroa sakkoa. Saman momentin mukaan sakon suuruus voi vaihdella dopingrikkomuksen mukaan. Lopullisen sakon suuruuden määrittää yhdistyksen hallitus, joka voi myös määrätä sakon maksettavaksi jälkikäteen. Kyseisen momentin mukaan dopingrikkomuksista määrättävät seuraamukset on määrätty tarkemmin voimassa olevassa antidopingsäännöstössä, ja eri rangaistuslajeja voidaan määrätä samanaikaisesti.

Ovatko Suomen Fitnessurheilu ry:n säännöt sitoneet A:ta?

Urheilun kurinpidon vakiintuneisiin periaatteisiin kuuluu, että urheilijalle voidaan määrätä kurinpitoseuraamus, jos se perustuu sellaisiin sääntöihin, joihin urheilija on sitoutettu. Sopimusperusteisessa kurinpidossa kurinpito on mahdollista kohdistaa niihin, jotka ovat sitoutuneet kurinpitotoimivallan alaisuuteen. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että sitoutumisen on perustuttava hiljaiseen tai nimenomaiseen suostumukseen. Hiljainen hyväksyntä tapahtuu tavallisesti kilpailuun ilmoittautumisena (ks. Risto Riitesuo: Erottaminen ja kurinpito yhdistyksessä 2001 s. 49, 54 ja 61 sekä UOL 32/2015). 

Tässä tapauksessa valituksen ja vastauksen perusteella on riidatonta, että valittaja oli 25.1.2022 lunastanut Suomen Fitnessurheilu ry:n kilpailijalisenssin ja tuolloin tahdonilmaisullaan saattanut voimaan urheilijan antidopingsopimuksen. Niin ikään riidatonta on, ettei kyseisessä antidopingsopimuksessa ole ollut mainintaa nyt esillä olevasta 5 000 euron sakkorangaistuksesta, vaan kyseinen rangaistusseuraamus on otettu käyttöön 1.1.2023, jolloin sääntöjä on muutettu. Riidatonta on myös, että A oli 6.1.2023 lunastanut kilpailijalisenssin vuodelle 2023 sähköisessä SuomiSport-järjestelmässä.

A on vedonnut asiassa siihen, että sääntömuutoksia ei erikseen ollut lähetetty hänelle eikä hän ollut niitä miltään osin hyväksynyt. Hän on myös katsonut, että kyseinen 5 000 euron sakkoa koskeva ehto oli ollut yllättävä ja ankara. Lisäksi A on lausunut, että sääntömuutoksista oli tiedotettu suomen kielellä, jota hän ei osaa. Yhdistys taas on todennut, että uudesta, käyttöön otettavasta 5 000 euron suuruisesta sakkorangaistuksesta oli 28.11.2022 tiedotettu urheilijoille yhdistyksen verkkosivuilla sekä yhdistyksen uutiskirjeessä 24/2022. Kyseinen uutiskirje oli lähetetty urheilijalle tämän kilpailulisenssin lunastamisen yhteydessä ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Lisäksi yhdistys oli järjestänyt 2.2.2023 maksuttoman webinaarin, jossa vuoden 2023 sääntö- ja kurinpitosääntöuudistuksista oli tiedotettu. Yhdistys on myös lausunut, että mikäli urheilija ei olisi halunnut sitoutua voimaan saatettuihin kurinpitosääntöihin, hänellä olisi ollut mahdollisuus irtisanoa 25.1.2022 ensimmäistä kertaa voimaan saattamansa antidopingsopimus.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että A riidattomasti oli kilpailulisenssin lunastamisen yhteydessä 25.1.2022 sitoutunut antidopingsopimukseen. Sääntömuutoksen voimaan saattamisen jälkeen hän oli ostanut kilpailijalisenssin vuodelle 2023. Esitetyn selvityksen mukaan lisenssi lunastetaan sähköisessä järjestelmässä, jossa ostotapahtuman yhteydessä urheilijalle ilmoitetaan, että lisenssin ostaessaan urheilija sitoutuu noudattamaan Suomen Fitnessurheilu ry:n kilpailusääntöjä ja yleisiä sääntöjä sekä Suomen Fitnessurheilu ry:n urheilijan antidopingsopimusta. Ostotapahtumaan sisältyy myös vaihe, jossa urheilija merkitsee rastin ruutuun kohdassa, jossa hän ilmoittaa muun muassa sitoutuvansa WADA:n, SUEK:n, Kansainvälisen olympiakomitean sekä kansainvälisen ja kansallisen lajiliiton kulloinkin voimassa oleviin antidopingsääntöihin sekä lajiliiton sääntöihin ja niiden nojalla annettuihin kilpailutoimintaa ja kurinpitoa koskeviin sääntöihin.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A on kilpailulisenssiä lunastaessaan nimenomaisesti ilmoittanut sitoutuvansa muiden sääntöjen ohella kansallisen lajiliiton eli tässä tapauksessa Suomen Fitnessurheilu ry:n sääntöihin ja kurinpitosääntöihin. Oikeusturvalautakunta toteaa, että kyseisiin vakiomuotoisiin sääntöihin oli edellä kuvatulla tavalla asianmukaisesti viitattu lisenssin lunastamista koskevassa sopimuksessa, johon A riidattomasti oli sitoutunut. A ei ole kiistänyt liiton väitettä, jonka mukaan kyseisen sakkorangaistuksen käyttöönottoa koskeneesta sääntömuutoksesta oli tiedotettu sekä yhdistyksen verkkosivuilla että A:lle lähetetyssä sähköpostiviestissä ennen kilpailulisenssin lunastamisen ajankohtaa. Oikeusturvalautakunta toteaa, että sääntömuutosta koskenut riidanalainen ehto oli siten myös ollut A:n saatavilla hänen lunastaessaan lisenssin.

A on muutoksenhakemuksessaan vedonnut siihen, että hänen äidinkielensä on arabia eikä hän osaa suomen kieltä. Tältä osin oikeusturvalautakunta toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että A olisi kilpailulisenssien lunastamista koskevia sopimuksia tehtäessä tai muussakaan vaiheessa ilmoittanut liitolle, ettei hän osaa suomen kieltä tai ymmärrä sopimuksen ehtoja. Asiassa ei ole siten näytetty, että yhdistys olisi tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää mainituista olosuhteista, joihin A nyt vetoaa. Näin ollen esitettyjen väitteiden perusteella ei voida katsoa, että A ei olisi sidottu kurinpitosääntöihin. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että nyt määrätty sakko poikkeaisi yhdistyksen rangaistuskäytännöstä.

Esitetyillä perusteilla kurinpitosääntöihin sisältyvää sakkoehtoa on pidettävä A:ta sitovana. Määrätty sakkorangaistus on myös kurinpitosääntöjen mukainen. Erikseen on kuitenkin arvioitava, onko ehtoa pidettävä kohtuuttomana tai johtaako ehdon soveltaminen tässä yksittäisessä tapauksessa kohtuuttomuuteen ja onko ehtoa sen vuoksi soviteltava.

Onko kurinpitoseuraamusta koskevaa ehtoa soviteltava?

A on valituksessaan vedonnut erityisesti siihen, että sakko on määrältään erittäin suuri suhteessa hänen pieniin ansiotuloihinsa ja että hänelle on aiheutunut jo paljon menetyksiä ja muuta haittaa muun muassa sen vuoksi, että SUEK ry oli määrännyt hänelle urheilun toimintakiellon ja hänen nimensä oli mainittu julkisesti asiaa käsiteltäessä. Lisäksi hän on korostanut, että hän on amatööriurheilija. A on vaatinut sakon sovittelua korkeintaan 1 000 euroon.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n 1 momentin mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Oikeustoimilain 36 §:n muuttamista koskeneissa esitöissä on todettu, että lain sovittelusäännös koskee ensisijaisesti varallisuusoikeudellisia sopimuksia ja muita oikeustoimia, mutta sitä voidaan soveltaa myös yhteisöoikeudessa esimerkiksi yhtiöjärjestyksen määräysten sovitteluun taikka yhdistysten sääntöjen yksittäisten määräysten kohtuullistamiseen (HE 247/1981 vp s. 10). Myös oikeuskäytännössä on katsottu, että yleiset tuomioistuimet voivat oikeustoimilain 36 §:n nojalla sovitella tai kohtuullistaa osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen määräyksiä ja näihin määräyksiin perustuvia päätöksiä (ks. esim. KKO 1999:42). Oikeuskirjallisuudessa esitetyn näkemyksen mukaan mainitut lähtökohdat soveltuvat myös yhdistysoikeuteen niin, että tuomioistuimet voivat sovitella tai kohtuullistaa yhdistyksen sääntöjä tai yhdistyksen päättämiä muita sääntöjä kuten kilpailumääräyksiä sekä niiden perusteella tehtyjä päätöksiä (ks. esim. Heikki Halila – Lauri Tarasti: Yhdistysoikeus, 2017, s. 115–116).

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen mukaan lautakunnan toimivaltaan kuuluu sen arvioiminen, onko määrätty seuraamus yhdistyksen sääntöjen vastainen. Tässä yhteydessä oikeusturvalautakunta voi arvioida, onko sääntöjen yksittäinen kohta kohtuuton tai johtaako sen soveltaminen kohtuuttomuuteen.

Oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä (UOL 31/2020) on todettu, että oikeustoimilain 36 §:n mukaiset sovittelukriteerit on laadittu ensisijaisesti sopimusten sovittelua silmällä pitäen. Tämän vuoksi joudutaan erikseen harkitsemaan, mitkä ovat sovittelun edellytykset yhdistyksen sääntöjen tai niitä alemman asteisten määräysten taikka niiden nojalla tehtyjen päätösten kohdalla. Samalla tavoin kuin sopimusten kohdalla kohtuuttomuudessa voidaan erottaa yhtäältä sääntöjen tai määräysten tyyppikohtuuttomuus ja toisaalta yksittäistapauksellinen kohtuuttomuus. Tyyppikohtuuttomuudella tarkoitetaan sitä, että sääntömääräys on sellaisenaan sisältönsä puolesta kohtuuton. Yksittäistapauksellisella kohtuuttomuudella tarkoitetaan puolestaan tilannetta, jossa sääntömääräystä ei voida yleisesti pitää kohtuuttomana, mutta sen tulkinta käsillä olevassa yksittäistapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että useissa urheilulajeissa on tavanomaista, että dopingrikkomukseen syyllistyneelle urheilijalle määrätään mahdollisten muiden seuraamusten ohella rahallinen seuraamus, eli urheilijan on seuran tai lajiliiton sääntöjen taikka erillisen sopimuksen perusteella maksettava seuralle tai liitolle esimerkiksi sakoksi, sopimussakoksi tai korvaukseksi nimetty seuraamusmaksu dopingrikkomuksen johdosta. Säännöissä tai sopimuksissa mainitut seuraamusmaksut vaihtelevat, mutta ne ovat tyypillisesti määrältään varsin suuria. Oikeusturvalautakunta katsoo, että nyt puheena olevaa 5 000 euron seuraamusmaksua ei voida pitää alun perin kohtuuttomana urheilijan kannalta.

Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, johtaako seuraamusmaksua koskevan sääntömääräyksen soveltaminen käsillä olevassa asiassa kohtuuttomuuteen. A on edellä todetusti vedonnut valituksessaan muun ohella siihen, että sakko on määrältään erittäin suuri suhteessa hänen alhaisiin tuloihinsa ja että hän on amatööriurheilija. Oikeusturvalautakunta katsoo, että tällaiset seikat sinänsä voisivat puoltaa sovittelua. Tässä asiassa A ei ole kuitenkaan esittänyt näistä seikoista tarkempaa selvitystä. Myös se, että A:lle on kolmen vuoden kilpailukiellon lisäksi määrätty yhdistyksen kurinpitosääntöjen mukainen sakon enimmäismäärä, puoltaisi sovittelua. Sitä vastoin asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A:n dopingrikkomusta tai hänelle määrättyjä sanktioita olisi julkisuudessa käsitelty sillä tavoin tavanomaisesta tiedottamisesta poikkeavalla tavalla, että se vaikuttaisi kohtuullisuusarviointiin.

Sovittelua vastaan puhuvat rikkomuksen laatu ja moitittavuus. Valittaja oli syyllistynyt tahalliseen dopingrikkomukseen. Kyse on ollut urheilun perusarvojen vastaisesta rikkomuksesta, eikä A ole väittänytkään, että rikkomus sinänsä olisi johtunut ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta. Sovellettavat sääntömääräykset ovat olleet sanamuodoiltaan selvät.

Kuten edellä on todettu, valituksessa ei ole esitetty yksilöityä selvitystä sovittelun edellytysten olemassaolosta tai seikoista, joihin väitetty kohtuuttomuus on perustettu ja jotka sinänsä voisivat puoltaa sovittelua. Asiassa esitettyyn nähden kohtuullistamista puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja punnittuaan oikeusturvalautakunta katsoo, että kyseisen sakkorangaistusta koskevan ehdon soveltamisen ei näissä olosuhteissa voida katsoa johtavan oikeustoimilain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomaan lopputulokseen. Näin ollen edellytyksiä A:lle määrätyn sakon kohtuullistamiselle ei ole. A:n valitus on siten hylättävä.

Lautakuntakulut

Oikeusturvalautakunnan sääntöjen 32 §:n mukaan, jos asian voittaneelle asianosaiselle on valitusasian ajamisesta aiheutunut kuluja ja tämä vaatii niiden korvaamista, lautakunnan on päätöksessään määrättävä hävinnyt asianosainen ne kokonaan tai osittain korvaamaan, ellei se erityisestä syystä katso kohtuulliseksi määrätä, että asianosaisten on itse kärsittävä kulunsa. Edelleen, jos lautakunta valituksen hylätessään katsoo, että asia on ollut niin epäselvä, että valitukseen on ollut aihetta, sen on määrättävä, että kumpikin asianosainen kärsii kulunsa.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että valittaja on valituksen tullessa hylätyksi pääsäännön mukaisesti velvollinen korvaamaan Suomen Fitnessurheilu ry:n lautakuntakulut, joiden määrää on pidettävä asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisina.

Päätöslauselma

Valitus hylätään.

A velvoitetaan suorittamaan Suomen Fitnessurheilu ry:lle korvausta lautakuntakuluista 330 euroa.

A:n vaatimukset lautakuntakulujen korvaamisesta ja yhdistykselle suoritetun käsittelymaksun palauttamisesta hylätään.

Valitusmaksua ei palauteta.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Timo Ojala
puheenjohtaja                                

Paula Klami-Wetterstein
sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Timo Ojala (pj.), Tom Hedkrok, Mikko Kohtala, Hilla Marjoranta ja Tuomas Ojanen