7/2023 Jääkiekko – Pelaajan siirto-oikeus – Kilpailusäännöt

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA                              
PÄÄTÖS  Nro 7/2023
15.2.2023                                 
Diaarinro 42/2022

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Jääkiekkoliitto ry:n kilpailuvaliokunnan päätös 9.11.2022 (pöytäkirjan 3 / 2022–2023 kohta 6.5)

ASIA                 
Jääkiekko – Pelaajan siirto-oikeus – Kilpailusäännöt

MUUTOKSENHAKIJA
A

KUULTAVAT
Suomen Jääkiekkoliitto ry
Viikingit Jääkiekko ry
Tuuskiekko ry

ASIAN TAUSTA JA VALITUKSEN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS

A on kaudella 2021-2022 pelannut Viikingit Jääkiekko ry:n (Viikingit) edustusjoukkueessa miesten II-divisioonassa. A:lla ei ole ollut voimassa olevaa pelaajasopimusta Viikinkien kanssa. A on elokuussa 2022 pyytänyt Viikingeiltä suostumusta saada siirtyä Tuuskiekko ry:n (Tuuskiekko) miesten II-divisioonassa pelaavaan edustusjoukkueeseen. Viikingit ei ole antanut suostumustaan seurasiirtoon sillä perusteella, että A:lla on kaudelta 2021-2022 maksamattomia laskuja seuralle. Seurasiirtoasia on ollut jääkiekon kilpailuvaliokunnassa käsiteltävänä.

Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunta on päätöksessään 9.11.2022 todennut A:lla ja Viikingeillä olevan siirtoerimielisyys, tuonut esiin myöhemmin oikeusturvalautakunnan päätöksen perusteluissa selostetun kilpailusääntöjen kohdan 6.3 alakohdan 2 ja kohdan 6.8 alakohdan 2 sekä lausunut seuraavaa: ”Kilpailuvaliokunta on pyytänyt asian osapuolilta selvityksen. Saadun selvityksen perusteella asia on riitainen ja seura on osoittanut, että se on perinyt yksilöityjä saatavia pelaajalta ilman, että pelaaja olisi kiistänyt taloudellisia vastuita. Kiistäminen on tapahtunut myöhemmin asiamiehen toimesta. Saadun selvityksen ja materiaalien perusteella kilpailuvaliokunta toteaa, ettei sillä ole toimivaltaa ratkaista asiaa.”

VALITUS PERUSTEINEEN

A on vaatinut, että kilpailuvaliokunnan päätös kumotaan ja seurasiirtopyyntö hyväksytään ilman Viikingit Jääkiekko ry:n suostumusta tai että asia palautetaan takaisin käsiteltäväksi uudelleen kilpailuvaliokunnassa. Lisäksi A on vaatinut, että Suomen Jääkiekkoliitto ry joka tapauksessa velvoitetaan korvaamaan A:n asianajo- ja asianosaiskulut 5 927,20 eurolla korkoineen.

Perusteet seurasiirron hyväksymiseksi

Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan päätös on virheellinen, koska kilpailusääntöjen kohdan 6.3. alakohdan 2 edellytykset vapaan siirto-oikeuden epäämiselle eivät täyty, koska kysymys ei ole pelaajan kiistattomista taloudellisista vastuista seuralle. Myös päätöksestä ilmenee, että asia on riitainen, joten A:n vastuut eivät kilpailuvaliokunnankaan mukaan ole kiistattomat.

A ei ole sitoutunut Viikingeissä maksamaan kaudesta 2021-2022 mitään eikä hän myöskään ole maksanut ainuttakaan kyseistä pelikautta koskevaa laskua. Viikinkien edustajat ovat 4.8.2022 ja 11.8.2022 vahvistaneet A:lle, ettei hänen tarvitse maksaa pelikauden 2021–2022 kausimaksua eikä myöskään seuraavalla pelikaudella siinä tapauksessa, että A edelleen edustaisi Viikinkejä. A:n ja Viikinkien välisenä käytäntönä on ollut, että A:n kausimaksu katetaan muiden pelaajien Viikinkeihin tuomista sponsorituloista. Tämä on ollut osapuolten käytäntö myös aiempina vuosina, jolloin A on maksanut vain yksittäisiä kausimaksuja koskevia laskuja. A on siis saanut pelata Viikingeissä lähes ilmaiseksi useamman vuoden ajan.

Viikingeillä ei ole ollut oikeutta olla suostumatta seurasiirtoon vetoamalla taloudellisiin velvoitteisiin, jotka A on perustellusti kiistänyt. Hyväksymällä Viikinkien väittämät taloudelliset velvoitteet seurasiirron epäämisen perusteena Jääkiekkoliitto on loukannut A:n perusoikeuksia. Harrastepelaaja A:lla on oikeus valita harrastuksensa Suomen perustuslain 7, 9 ja 18 §:n mukaisten henkilökohtaisen vapauden sekä liikkumis- ja elinkeinovapauden nojalla. Lajiliittojen seurasiirtosäännöillä ja -määräyksillä ei voida rajoittaa pelaajan perusoikeuksia varsinkaan, kun kyse on amatööripelaajasta. EU-tuomioistuimen Bosman-ratkaisun (C-415/93) mukaan ammattilaispelaajat voivat siirtyä uuteen seuraan ilman siirtokorvausta sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen; sama oikeusohje soveltuu myös amatööripelaajiin. Samoin Turun hovioikeuden tuomiossa 2.5.1997 nro 1288 (ns. Lehto-ratkaisu) on katsottu, ettei jääkiekon kilpailusäännöillä voitu rajoitusaikaa määräämättä estää pelaajan oikeutta solmia pelaajasopimusta haluamansa seuran kanssa siinäkään tapauksessa, että kilpailusäännöt olisivat sitoneet pelaajaa. Edustusoikeuden myöntämisestä aiheutuva haitta vanhalle seuralle on merkittävästi pienempi kuin pelaajalle aiheutuva haitta siitä, että hän ei voi harrastaa urheilulajiaan rahasaatavaa koskevan erimielisyyden vuoksi.

Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunta on päätöksessään virheellisesti tulkinnut kilpailusääntöjen 6.3 kohdan 2. alakohtaa ja katsonut, ettei sillä ole asiassa toimivaltaa. A:lla on vapaa siirto-oikeus siirtyä Tuuskiekkoon siirtoaikojen puitteissa, sillä Viikingit ei ole osoittanut, että A:lla olisi kiistattomia taloudellisia vastuita Viikinkejä kohtaan. Viikingit ei ole kyennyt osoittamaan mitään väittämänsä velan perustetta eli sopimusta, sitoumusta tai muuta tahdonilmaisua A:n sitoutumisesta maksaa kauden 2021-2022 kausimaksuja. Kilpailuvaliokunnan olisikin päätöksessään tullut hyväksyä A:n seurasiirtopyyntö riippumatta siitä, onko A lopulta velvollinen maksamaan Viikinkien vaatimia kausimaksua koskevia laskuja. Viikingeillä on mahdollisuus saattaa väitettyä saatavaa koskeva vaatimuksensa käsiteltäväksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa, mutta seura ei voi määrittelemättömäksi ajaksi pidättää pelaajan oikeutta pelata jääkiekkoa ja osallistua jääkiekkoliiton kilpailutoimintaan seurasiirtosuostumustaan antamatta.

Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan päätös on myös suhteellisuusperiaatteen vastainen. Viikinkien toiminta estää A:n harrastustoiminnan määrittelemättömäksi ajaksi. Kilpailusääntöjen kohdan 6.3. alakohdan 2 siirtoaikoja koskevan määräyksen soveltaminen sellaisenaan johtaa kohtuuttomaan tilanteeseen A:lle, joten määräys on jätettävä soveltamatta. Vaihtoehtoisesti A:n asiassa on sovellettava kilpailusääntöjen kohdan 6.3. alakohtaan 4 sisältyvää poikkeusta ja myönnettävä A:lle siirto seurasiirtojen aikarajojen ulkopuolella, kun A ei ole kuluvan pelikauden 2022–2023 aikana edustanut mitään seuraa tai joukkuetta.

Perusteet asian käsittelemiseksi uudelleen kilpailuvaliokunnassa

Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunta on virheellisesti jättänyt tutkimatta A:n vaatimukset puuttuvan toimivallan vuoksi. Toisin kuin kilpailuvaliokunta on katsonut, kysymys ei ole ollut pelaajasopimuksen purkuun tai sitoutumiseen liittyvästä riidasta. A:lla ei ole voimassa olevaa pelaajasopimusta eikä muuta sitoumusta seuraan. Kilpailusääntöjen kohdan 6.8 alakohdan 2 mukaan liitolla on ollut velvollisuus ratkaista pelaajasiirtoon liittyvä erimielisyys, minkä velvollisuuden se on laiminlyönyt. Näin ollen asia olisi toissijaisesti palautettava takaisin liiton kilpailuvaliokunnalle tämän velvollisuuden täyttämiseksi.

VASTAUS JA LAUSUMAT PERUSTEINEEN

Suomen Jääkiekkoliitto ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään.

Valitus on perusteeton ja aiheeton. Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan päätös on kilpailusääntöjen mukainen. Kilpailuvaliokunta ei ole tutkinut A:n vaatimusta joukkuesiirrosta, koska A:n ja Viikinkien välillä on ollut yksityisoikeudellinen riita kausimaksusaatavista eikä kilpailuvaliokunnalla ole siten kilpailusäännön mukaan ollut toimivaltaa tutkia asiaa. Kilpailuvaliokunta on osapuolten selvitysten perusteella katsonut, ettei Viikinkien saatavavaatimus ole ollut ilmeisen perusteeton eikä sitä ollut tehty haitantekotarkoituksessa ja että molempien osapuolten mukaan kausimaksuja oli ollut yli 1 000 euroa maksamatta.

A on 17.8.2022 eli vapaan siirtoajan ulkopuolella pyytänyt seurasiirtoa. Tällöin siirto on ollut mahdollinen kummankin seuran yhteisellä suostumuksella, jota ei kuitenkaan ole ollut. Osapuolten esittämästä selvityksestä kilpailuvaliokunnalle on selvinnyt, että A:n taloudellisten vastuiden määrä on yksilöity ja kohdennettavissa. Tästä syystä kilpailusäännön mukaan seuralla on oikeus evätä siirto, mikäli pelaajalla on avoimia kiistattomia vastuita. Saatavien kiistattomuuteen ei vaikuta se, ovatko saatavat oikeudellisessa perinnässä vai eivät. Kilpailuvaliokunnan osapuolilta pyytämien lausumien perusteella asia on ollut riitainen, joten Viikingeillä on ollut kilpailusäännön 6.3 mukainen peruste kieltäytyä siirrosta.

Harrastusmaksujen maksaminen on keskeisessä asemassa suhteessa moniin muihin urheilulajin harrastajan velvoitteisiin. Lajin harrastamista ei voi jatkaa, jos on jättänyt maksuja maksamatta. Tämä koskee yleisesti sekä seuraa, mihin maksurästit ovat kertyneet, että uutta seuraa. Monesti vanha seura ei tiedä, että maksuvelvoitteet laiminlyönyt henkilö jatkaa harrastustaan uudessa paikassa. Osaltaan tätä tarkoitusta varten on luotu siirtosäännöt, jotka mahdollistavat siirron epäämisen tällaisissa tapauksissa. Mikään perusoikeus tai suhteellisuusperiaate ei oikeuta aikuista ihmistä harrastamasta muiden ihmisten kustannuksella. Tässä tapauksessa asetettu rajoitusehto on kohtuullinen huomioiden säännön päämäärän.

Kilpailuvaliokunta on päätöksessään katsonut, että A:n tapauksessa kyse on sitoutumiseen liittyvästä riidasta eikä kilpailuvaliokunnalla siten ole toimivaltaa ratkaista asiaa. Tällaisissa tapauksissa sitoutumisen on katsottu jääkiekkoliiton vakiintuneen käytännön mukaisesti jatkuvan niin kauan, kunnes maksut on maksettu. Kausimaksuja tai muita maksuja laiminlyöneet pelaajat eivät ole oikeutettuja vapaisiin siirtoihin ennen vanhojen sitoumuksien hoitamista.

Kysymys on A:n ja Viikinkien välisestä riidasta. Jääkiekkoliitto ei voi olla vastuussa kuluista, jotka liittyvät kahden erillisen oikeushenkilön väliseen riitaan, jonka substanssista liitolla ei ole edes tietoa. Jääkiekkoliitto kiistää näin ollen A:n kuluvaatimuksen perusteeltaan. Joka tapauksessa riidan tausta on otettava huomioon myös oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrää arvioitaessa.

A pyrkii valituksellaan oikeusturvalautakuntaan kiertämään maksuvelvoitteensa ja/tai normaalin siviilioikeudellisen prosessin, jossa oikeussuhteeseen liittyvät saatavat ja velvoitteet tutkittaisiin. Valituksella ja liittämällä jääkiekkoliitto mukaan osapuolten riitaan pyritään hallitsemaan kokonaisuuteen liittyvää kuluriskiä.

Viikingit Jääkiekko ry on lausumassaan vaatinut, että valitus hylätään.

Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunta on tulkinnut päätöksessään kilpailusääntöjään oikein eikä tehtyä päätöstä ole syytä muuttaa.

Jääkiekon harrastajajoukkueen toiminnan edellytyksenä on, että pelaajat kausimaksuillaan kattavat harrastustoimintansa kulut, toisin kuin ammattilaistoiminnassa. A on pelannut Viikinkien edustusjoukkueessa vuodesta 2017 alkaen ja sitoutunut joukkueen toimintaan ja sen sääntöihin. A on myös sitoutunut joukkueen toiminnasta aiheutuvien kulujen kattamiseen pelaajilta perittävillä kausimaksuilla, jotka on vuosittain joukkuepalavereissa vahvistettu. Kauden 2021–2022 budjetti ja siihen perustuvat kausimaksut on hyväksytty joukkuepalaverissa 07.09.2021.

A:le on 8.7.2021 – 12.4.2022 lähetetty kauden 2021–2022 kausimaksuista kaksi 110 euron suuruista laskua ja seitsemän 150 euron suuruista laskua, jotka ovat maksamatta. Lisäksi A:lla on maksamatta yksi lasku edeltävältä kaudelta. Lähetettyjen laskujen lisäksi seura on toimittanut A:lle lukuisia maksumuistutuksia, niin sähköpostilla kuin tekstiviestein. A ei ole missään vaiheessa kauden aikana kiistänyt maksuvelvollisuuttaan seuraa kohtaan tai reklamoinut saamistaan laskuista tai useista maksumuistutuksista tai kehotuksista hoitaa erääntyneet maksut. A on 11.8.2021 ja 2.8.2022 tiedustellut seuran edustajalta maksamatta olevien laskujen yhteismäärää ja toistuvasti lupaillut maksaa erääntyneet maksunsa. A on kuitenkin jättänyt velvoitteensa hoitamatta.

A:han kohdistuvat seuravelvoitteet ovat kilpailusääntöjen 6.3 kohdan 2 alakohdan mukaisia kiistattomia taloudellisia vastuita, joiden perusteella A:lla ei ole ollut vapaata siirto-oikeutta. Valittaja on kiistänyt maksuvelvollisuutensa ensimmäisen kerran vasta jälkeenpäin 15.09.2022, kun hänen seurasiirtoonsa ei ole Viikinkien toimesta suostuttu. A:lle ei ole luvattu eikä seuran, joukkueen tai sen edustajan toimesta vahvistettu, ettei A:n tarvitsisi maksaa kausimaksujaan. A on ollut tietoinen seuravelvoitteistaan, mutta hän on jättänyt ne tietoisesti suorittamatta, jolloin seuralla on ollut oikeus kilpailusääntöjen mukaisesti olla suostumatta vapaaseen siirto-oikeuteen laiminlyötyjen taloudellisten vastuiden perusteella.

Tuuskiekko ry on lausumassaan yhtynyt valitukseen ja vaatinut, että valitus hyväksytään.

VASTASELITYS

A on jääkiekkoliiton vastauksen ja seurojen lausumien johdosta lausunut vastaselityksenään seuraavaa ja täsmentänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa määrää edellä valituksen kohdalla selostetuin tavoin.

Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunta on keinotekoisesti ja kilpailusääntöjen vastaisesti ratkaissut asian siten, että siltä puuttuisi toimivalta. Kilpailuvaliokunta on tosiasiassa ottanut kantaa asiaan, jolloin sen olisi tutkimatta jättämisen sijasta perustelujaan noudattaen tullut hylätä valitus. Osapuolten kausimaksuihin liittyvä erimielisyys ei ole esikysymys A:n seurasiirrolle, joten kilpailuvaliokunta ei ole voinut jättää ratkaisematta riitaa toimivallan puutteeseensa vedoten. Kilpailuvaliokunnan osalta kyse on ollut seurasiirtoon liittyvästä riidasta, joka kilpailuvaliokunnan on sille osoitetun toimivallan nojalla ratkaistava. Tutkimattajättämistä koskeva päätös on kilpailusääntöjen ja lainsäädännön vastainen sekä A:n kannalta kohtuuton ja epäoikeudenmukainen. Seurasiirtoa koskeva riita-asia ei voi jatkua epämääräisen ajan estäen A:n harrastuksen.

Oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännön (UOL 23/2010) mukaan jääkiekkoliiton kilpailusääntöjen määräys saatavien suorittamisesta siirto-oikeuden edellytyksenä on poikkeuksellinen. Tällaisia kilpailumääräyksiä on tulkittava ns. minimisäännön mukaisesti eli siirtoa hakevan pelaajan eli tässä asiassa A:n kannalta edullisesti. Seuralle olevien maksujen hoitamisen siirto-oikeuden edellytyksenä on koskettava jäsenyyteen perustuvia selviä ja riidattomia maksuja, kuten jäsenmaksuja tai kausimaksuja. Viikinkien A:lta vaatimat saatavat eivät ole millään tavalla kiistattomia tai selviä, jolloin niiden suorittaminen seurasiirron edellytyksenä johtaa A:n kannalta kohtuuttoman ankaraan lopputulokseen. Joka tapauksessa A kiistää, että hänellä olisi kausimaksuja maksamatta.

A:n ja Viikinkien välisen, erikseen sovitun käytännön mukaisesti A:n kausimaksut on kuitattu muiden pelaajien Viikinkeihin tuomista sponsorituloista. A on edeltävinä pelikausinakin maksanut vain yksittäisiä kausimaksuja koskevia laskuja. Viikingit ei ole solminut sopimusta A:n kanssa eikä Viikingit ole myöskään muutoin sitouttanut A:ta seuran tai joukkueen kausimaksuihin, mistä syystä Viikingit ei voi estää sopimuksettoman pelaajan eli A:n siirtymistä toiseen seuraan.

Valitusmenettely oikeusturvalautakunnassa on käynnistynyt yksinomaan jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan kilpailusääntöjen vastaisen päätöksen seurauksena. Tästä syystä liitto on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

LAUSUMA                       
Jääkiekkoliitto on antanut lausumansa.

Kilpailuvaliokunnalla ei ole toimivaltaa tutkia yksityisoikeudellisia riitoja. Viikinkien toimittaman aineiston perusteella seuralla on ollut oikeus evätä jääkiekon kilpailusääntöjen perusteella siirto. Kilpailuvaliokunta ei ole voinut asiaa enemmälti tutkia.

Riita on A:n ja Viikinkien välinen siviilioikeudellinen riita ja prosessi, joiden kuluista jääkiekkoliitto ei ole vastuussa. Kuluvaatimuksesta hyväksytään määrällisesti 8 tunnin toimenpiteet 250 euron tuntitaksalla eli yhteensä 2 000 euroa.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Oikeusturvalautakunnassa on kysymys siitä, onko valittajan pelaajasiirtopyynnön epääminen jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan päätöksellä tapahtunut kilpailusääntöjen vastaisesti taikka muutoin pelaajan perusoikeuksia loukaten tai onko päätöstä lopputulokseltaan pidettävä kohtuuttomana. Arvioinnissa on kysymys muun muassa siitä, onko valittajan jääkiekkoseuran kausimaksut jääneet hänen kohdallaan suorittamatta ja, jos näin on, onko tämä sellainen kiistaton taloudellinen vastuu, joka on voinut estää valittajan seurasiirron luovuttavan seuran siirtoa vastustaessaan.

2. Sovellettavat säännökset

Jääkiekkoliiton kauden 2022-2023 kilpailusääntöjen kohdan 6.1 mukaan pelaajan edustusoikeus siirtyy uuteen seuraan ainoastaan Jääkiekkoliiton hyväksymän seurasiirtomenettelyn kautta.

Kilpailusääntöjen kohdan 6.3.2 mukaan pelaaja, jolla ei ole voimassa olevaa pelaajasopimusta tai kirjallista sitoutumista mihinkään seuraan eikä ole osallistunut alkaneella kaudella joukkueen toimintaan, voi vapaasti siirtyä toiseen seuraan (siirtomenettelyn mukaisesti) siirtoaikojen puitteissa. Jos pelaaja on osallistunut joukkueen toimintaan, riippumatta kirjallisesta pelaajasopimuksesta tai sitoumuksesta, ei pelaajalla ole vapaata siirto-oikeutta, mikäli seura pystyy osoittamaan kiistattomat taloudelliset vastuut, jotka pelaajan osallistumisesta seuran toimintaan hänen kohdallaan on syntynyt. Seurasiirtoja voidaan kausittain tehdä aikuisissa – U20-ikäisten pelaajien sekä naisten/tyttöjen osalta seuraavina aikoina:

1.5. – 30.6. vapaa siirtoaika,

1.7. – 31.7. ei siirtoaikaa,

1.8. – 15.2. siirtoaika molempien seurojen yhteisellä suostumuksella.

Kilpailusääntöjen kohdan 6.1.9 mukaan 1.7. jälkeen pelaaja voi vaihtaa seuraa ainoastaan seurojen suostumuksella. Liitto voi kuitenkin erittäin painavista syistä hyväksyä pelaajasiirron 1.7. jälkeen.

Kilpailusääntöjen kohdassa 6.8.2 säännellään kilpailuvaliokunnan toimivallasta. Säännön mukaan kilpailuvaliokunta ratkaisee liiton sarjoissa pelaavien seurojen väliset pelaajasiirtoepäselvyydet. Jos seurat eivät keskenään pääse yksimielisyyteen edustusoikeuden siirron ehdoista, kilpailuvaliokunta ratkaisee siirron ehdot. Kilpailuvaliokunta ei ratkaise voimassa olevan pelaajasopimuksen purkuun tai sitoutumiseen liittyvää riitaa.

3. Seurasiirron edellytysten arviointi

3.1. Kilpailusääntöjen arvioinnin lähtökohdat

Asiassa on riidatonta, että aikuisharrastepelaaja A on 17.8.2022 hakenut seurasiirtoa Viikingeistä Tuuskiekkoon. Tänä ajankohtana seurasiirto on kilpailusäännön kohdan 6.3.2. mukaan ollut mahdollista vain molempien eli luovuttavan (vanhan) ja vastaanottavan (uuden) seuran suostumuksin. Viikingit ei ole suostunut seurasiirtoon.

Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunta on päätöksensä perusteella tulkinnut, että pelaajan seurasiirtoa ajalla 1.8. – 15.2. molempien seurojen suostumuksella koskee kilpailusäännön kohdan 6.3.2 toinen virke siitä, ettei pelaajalla kuitenkaan ole vapaata siirto-oikeutta, mikäli seura pystyy osoittamaan kiistattomat taloudelliset vastuut, jotka pelaajan osallistumisesta seuran toimintaan hänen kohdallaan on syntynyt, jos pelaaja on osallistunut joukkueen toimintaan, riippumatta kirjallisesta pelaajasopimuksesta tai sitoumuksesta. Kaikki osapuolet ovat tässä asiassa tulkinneet säännöksen soveltumista samalla tavalla.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että kilpailusääntöjen kokonaisuus on edellä mainituilta osin epäselvä. Ajalla 1.8. – 15.2. seurasiirto on kilpailusääntöjen mukaan sidottu molempien seurojen suostumukseen eli pääosin seurojen tarkoituksenmukaisuusharkinnan varaan. Olisi siten loogista, ettei kilpailusäännön kohdan 6.3.2 toinen virke vapaan siirto-oikeuden rajoituksesta kiistattomista taloudellisista vastuista seuralle koskisi samaa tilannetta, vaan että sanottu säännöskohta ainoastaan rajoittaisi siirtymisoikeutta säännössä nimenomaisesti todetun vapaan siirtoajan 1.5. – 30.6. puitteissa. Toisaalta ei ole poissuljettavissa tulkinta siitä, etteikö sääntökohta pelaajan kiistattomista taloudellisista vastuista seuralle koskisi pelaajan vapaa siirto-oikeutta sinä aikana, kun siirtyminen on riippuvainen kummankin seuran suostumuksesta. Viimeksi mainittu tarkoittaisi siis sitä, että myös ajalla 1.8. – 15.2. pelaajan seurasiirto voisi estyä paitsi siinä tapauksessa, ettei seura antaisi suostumustaan siirrolle, myös siinä erityistapauksessa, että pelaajalla on kiistatta maksamatta laskuja seuralle. Viimeksi mainitussa tilanteessa taloudellisia vastuista koskeva sääntökohta olisi jonkinlainen seuran suostumuksen antamatta jättämisen erityistapaus.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että ajalla 1.8. – 15.2. seurasiirron mahdollisuutta on arvioitava yksin sen perusteella, ovatko seurat antaneet siihen suostumuksensa. Tällä oikeusharkinnan perusteita koskevalla rajauksella ei kuitenkaan ole tämän asian arvioinnin kannalta ratkaisevaa merkitystä, koska jäljempänä selostettavin tavoin siirto-oikeuden lisärajoitusta koskeva sääntökohta kiistattomista taloudellisista vastuista tulee arvioitavaksi osana seurasiirron epäämisen kohtuuttomuuden harkintaa.

3.2. Oikeusturvalautakunnan arviointi

Viikingeillä ei seurana ole ollut kilpailusääntöjen mukaan velvollisuutta suostua A:n seurasiirtopyyntöön, mistä syystä jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan päätöstä ei voida tästä syystä pitää kilpailusääntöjen vastaisena. Oikeusturvalautakunnan toimivaltaan ei tällaisessa tapauksessa lähtökohtaisesti kuulu sen tutkiminen, onko seuran päätös tarkoituksenmukainen. Tarkoituksenmukaisuusharkintaa sisältävän sääntömääräyksen tulkintaa voidaan kuitenkin pitää sääntöjen vastaisena, jos päätös poikkeaa selvästi asiattomin perustein siitä, mitä vakiintuneesti vastaavissa tilanteissa on päätetty tai jos kysymys on esimerkiksi perusoikeuksien loukkaamisesta.

Lisäksi kohtuuttomaan tilanteeseen johtava sääntömääräys on yksittäistapauksessa jätettävä soveltamatta ja pelaajasiirto sallittava, jos siirtosäännöksiä tulkitsemalla ei voida välttyä kohtuuttomalta tilanteelta. Yksittäistapauksellisella kohtuuttomuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa sääntömääräystä ei voida yleisesti pitää kohtuuttomana, mutta sen tulkinta käsillä olevassa yksittäistapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Toisaalta oikeusturvalautakunta on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, että vapaata siirto-oikeutta voidaan joukkueurheilussa hyväksyttävistä toiminnan järjestämiseen liittyvistä syistä pelikauden aikana rajoittaa (UOL 3/2022 ja siinä mainitut ratkaisut).

Oikeusturvalautakunta katsoo selvitetyn, että Viikingit ovat useaan otteeseen vaatineet A:ta maksamaan suorittamatta olleet kausimaksut ja että A on useampaan otteeseen luvannut ne maksaa, muun muassa seuraavasta palkastaan. Viimeksi mainittu osoittaa sen, ettei A:n ole sallittu pelata seurassa ilmaiseksi ja ettei A:n kausimaksuja ole myöskään sovittu suoritettavaksi muiden pelaajien hankkimilla sponsorisopimuksella. Se, että aikaisempina kausina muut pelaajat ovat voineet hankkimillaan sponsorirahoilla tukea A:ta kuittaamalla tämän kausimaksuja, ei ole poistanut A:n maksuvelvollisuutta kyseessä olevan kauden pelimaksuista. Viikinkien on näytetty esittäneen jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnalle selvityksen A:n kiistattomista taloudellisista vastuista seuralle, joiden vuoksi Viikinkien seurasiirtoon suostumatta jättäminen on ollut perusteltua.

A on jättänyt maksamatta harrastuksensa rahoittamiseksi perittävät kausimaksut, joiden yli 1 000 euron yhteismäärä on ollut yhdistyksen toiminnan jatkuvuuden näkökulmastakin olennainen. A ei ole esittänyt mitään sellaisia hänen suoritustensa laiminlyöntien syitä tai muita henkilökohtaisia olosuhteita, joiden vuoksi seurasiirron epäämisestä aiheutuvaa jääkiekkoharrastuksen estymistä voitaisiin pitää kohtuuttomana seurauksena. Aihetta päätöksen kohtuullistamiseen tässä yksittäistapauksessa ei siten ole.

Kilpailuvaliokunnan päätöksellä ei ole myöskään loukattu perustuslaissa A:lle taattuja liikkumis- tai yhdistymisvapautta eikä muitakaan perusoikeuksia. Nämä oikeudet eivät ole ehdottomia, vaan esimerkiksi oikeus kuulua ja osallistua yhdistyksen toimintaan voi olla sidoksissa hyväksyttävään ja oikeasuhtaiseen yhdistyksen jäsenelle yhdistyksen käytäntöihin, sääntöihin tai yhdistyslakiin perustuvan maksuvelvollisuuden täyttämiseen. Asiassa ei ole tullut esiin muutoinkaan sellaisia perusteita, joiden vuoksi jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan päätöstä, jolla ei ole A:n pyytämää seurasiirtoa hyväksytty, olisi pidettävä kilpailusääntöjen vastaisena.

4. Seurasiirtoasian tutkimatta jättämisen perusteiden arviointi

A:n ja Viikinkien välillä on seurasiirtoasian käsittelyssä jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnassa ollut kysymys siitä, onko A sitoutunut maksamaan seuralleen kausimaksuja ja onko hän laiminlyönyt tämän velvollisuutensa. Oikeusturvalautakunta katsoo, että tämä pelaajasiirtoepäselvyys on liittynyt kilpailusääntöjen kohdan 6.8.2 mukaiseen pelaajan ja seuran väliseen sitoutumisriitaan, joka ei ole kuulunut sen toimivaltaan. Vaikka kilpailuvaliokunta ei siten olekaan voinut käsitellä ja ratkaista itse pelaajan ja seuran välistä saatavariitaa, sillä on muilta osin ollut toimivalta käsitellä seurasiirtokiista kahden seuran välillä. Kilpailuvaliokunnan päätöksen perusteluista ilmenee, että seurasiirtosäännöksiä tulkitsemalla on päädytty siihen, ettei seurasiirtoon voida suostua. Näin ollen oikeusturvalautakunta ei katso, että asiassa olisi menettely- tai muuta virhettä, jonka vuoksi asia tulisi palauttaa takaisin kilpailuvaliokunnan käsiteltäväksi.

5. Lopputulos

Edellä todetuilla perusteilla oikeusturvalautakunta katsoo, ettei jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan päätös ole kilpailusääntöjen vastainen eikä päätöstä ole tässä yksittäisessä tapauksessa aihetta myöskään kohtuullistaa. Valitus kuluvaatimuksineen on hylättävä. Asian lopputulos huomioon ottaen valitusmaksua ei ole syytä palauttaa valittajalle.

Päätöslauselma

Valitus hylätään.

A:n lautakuntakuluja koskeva vaatimus hylätään.

Valitusmaksua ei palauteta.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Timo Ojala 
Puheenjohtaja                                                            

Teemu Vanhanen
Sihteeri                                                                                                                                                                                                

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Timo Ojala, Pekka Lindroos ja Hilkka Salmenkylä.