5/2021 Nyrkkeily Kurinpito - Dopingrikkomus - Tahallisuus - Urheilun toimintakielto

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS     Nro 5/2021

15.2.2021    Diaarinro 2/2021

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Kamppailulajiliittojen yhteisen kurinpitovaliokunnan päätös 3.12.2020

ASIA             

Dopingrikkomuksen johdosta määrättävä urheilun toimintakielto

MUUTOKSENHAKIJA

A

KUULTAVAT

Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry

Suomen Nyrkkeilyliitto ry

ASIAN TAUSTA JA VALITUKSEN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS

A:lle on tehty dopingtesti nyrkkeilyn SM-kilpailujen yhteydessä 12.5.2019 Helsingissä. Dopingtestin A-näytteen tulos on ollut positiivinen. Näyte on sisältänyt drostanolonia (sen aineenvaihduntatuotetta 2a-methyl-5a-androstan-3a-ol-17-one), joka on anabolinen aine ja kuuluu Maailman Antidopingtoimisto WADA:n kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelon 2019 luokkaan S1.1.a (ei erikseen määritelty aine). A ei ole vaatinut B-näytteen analysoimista.

Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n (jäljempänä SUEK) antidopingasioiden valvontalautakunta on päätöksessään 8.10.2019 suositellut, että A:lle määrätään hänen ensimmäisestä dopingrikkomuksestaan 4 vuoden urheilun toimintakielto. A ei ole hakenut muutosta valvontalautakunnan päätökseen.

Kamppailulajiliittojen yhteinen kurinpitovaliokunta on päätöksessään 3.12.2020 määrännyt A:n 4 vuoden urheilun toimintakieltoon. Toimintakielto on alkanut väliaikaisena 19.6.2019 ja päättyy päätöksen mukaan 19.6.2023.

Lisäksi päätöksessä on määrätty, että A:n kysymyksessä olevassa kilpailussa saavuttama tulos hylätään. Päätös on perustunut siihen, että A:n ei ole katsottu kyenneen näyttämään, miten kielletty aine oli hänen elimistöönsä päätynyt ja siten sitä, että hänen menettelynsä ei ole ollut tahallista.

VALITUS PERUSTEINEEN

A on valituksessaan vaatinut, että Kamppailulajiliittojen yhteisen kurinpitovaliokunnan päätöstä muutetaan ja hänelle määrätty urheilun toimintakielto poistetaan tai että toimintakielto ainakin alennetaan 2 vuoden mittaiseksi.

Perusteinaan A on vedonnut teon tahattomuuteen. Lisäksi hän on todennut, että asian käsittelyaika on ollut kohtuuttoman pitkä, puolitoista vuotta, jonka ajan hän on ollut väliaikaisessa toimintakiellossa.

Nyrkkeilyssä on aikaisemmin määrätty tahallisesta dopingrikkomuksesta yhden vuoden toimintakielto. A:lle määrätyn kurinpitoseuraamuksen ankaruuteen on saattanut vaikuttaa se, että hän ei ole Suomen kansalainen, vaikka edustaakin suomalaista urheiluseuraa.

VASTAUKSET PERUSTEINEEN

SUEK on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteinaan SUEK on lausunut, että Kamppailulajien yhteinen kurinpitovaliokunta on tehnyt valituksen kohteena olevan päätöksen Antidopingasioiden valvontalautakunnan suositukseen perustuen ja sen mukaisesti kuin Suomen antidopingsäännöstö edellyttää. Sekä valituksen tehnyt urheilija että Suomen Nyrkkeilyliitto ry ovat sitoutuneet noudattamaan Suomen antidopingsäännöstöä ja sen perusteella määrättyjä seuraamuksia.

Antidopingasioiden valvontalautakunta sekä Kamppailulajien yhteinen kurinpitovaliokunta ovat tehneet päätöksensä asiassa täysin Suomen antidopingsäännöstön mukaisesti. Prosessissa on kuultu tasapuolisesti kaikkia osapuolia. Päätökset on perusteltu hyvin ja valvontalautakunnan päätöksen perusteluissa on viitattu myös kansainväliseen oikeuskäytäntöön, erityisesti tahallisuutta koskevaan todistustaakkaan liittyen.

Suomen antidopingsäännöstön mukaan urheilijalle ei voida tällaisessa tapauksessa määrätä seuraamukseksi muuta kuin 4 vuoden urheilun toimintakielto. Vaikka Nyrkkeilyliiton omissa kansallisissa kilpailumääräyksissä minimirangaistus voisi olla kaksi vuotta, liitto on säännöissään sitoutunut noudattamaan Suomen antidopingsäännöstöä ja kansainvälisen lajiliittonsa antidopingsääntöjä. Näiden molempien perusteella seuraamukseksi voidaan määrätä vain 4 vuoden toimintakielto. On selvää, että ristiriitatilanteessa on sovellettava antidopingsäännöstön määräyksiä.

Suomen Nyrkkeilyliitto ry on vaatinut, että valitus hylätään, koska määrätyn kurinpitoseuraamuksen poistamiselle tai alentamiselle ei ole esitetty riittäviä perusteita.

VASTASELITYS

A on SUEK:n ja Suomen Nyrkkeilyliitto ry:n vastausten johdosta antamassaan vastaselityksessä uudistanut valituksessa esittämänsä. A:n elimistöstä löytyneet kielletyt aineet ovat peräisin lisäravinteista, joita A on käyttänyt. Tämä on asiassa riidatonta eikä myöskään teon tahallisuutta ole näytetty. Määrätty seuraamus ei ole ankaruudeltaan oikeassa suhteessa vastaaviin tapauksiin nähden. Kurinpitovaliokunnan olisi myös tullut ottaa asiaa ratkaistessaan huomioon se, että kysymyksessä oleva dopingaine kasvattaa lihasmassaa eikä sitä siten voida käyttää sellaisissa lajeissa, joissa kilpailupaino tulee pitää tietyllä tasolla. Lisäravinteiden käyttö on yleistä, mutta niiden sisältöä ei yleensä ole valmistajan toimesta riittävän tarkasti ilmoitettu. A on lahjakas ja tunnollinen urheilija, jolle on määrätty hänen menettelyynsä nähden liian ankara kurinpitoseuraamus.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

Tapahtumat ja kysymyksenasettelu

A:n 12.5.2019 nyrkkeilyn SM-kilpailujen yhteydessä antaman dopingtestin tulos on ollut positiivinen. Hänen antamansa näyte on sisältänyt drostanolonia, joka on anabolinen dopingaine ja kuuluu Maailman Antidopingtoimisto WADA:n kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelon 2019 luokkaan S1.1.a (ei erikseen määritelty aine). A ei ole vaatinut B-näytteen analysoimista eikä kiistänyt asiassa sitä, että mainittua ainetta on ollut hänen elimistössään.

SUEK:n antidopingasioiden valvontalautakunta on päätöksessään 8.10.2019 suositellut, että A:lle määrätään hänen ensimmäisestä dopingrikkomuksestaan 4 vuoden urheilun toimintakielto. Kamppailulajiliittojen yhteinen kurinpitovaliokunta on ratkaissut asian päätöksessään 3.12.2020 valvontalautakunnan suosituksen mukaisesti ja määrännyt A:n 4 vuoden urheilun toimintakieltoon, joka päättyy väliaikainen toimintakielto huomioon ottaen 19.6.2023. Lisäksi päätöksessä on määrätty, että A:n kysymyksessä olevassa kilpailussa saavuttama tulos hylätään.

A:n valituksen johdosta oikeusturvalautakunnassa on kysymys siitä, onko A:n menettelyä pidettävä sovellettavissa antidopingsäännöissä tarkoitetulla tavalla tahallisena. Lisäksi kysymys on siitä, onko valvontalautakunnan suosittamaa ja Kamppailulajiliittojen yhteisen kurinpitovaliokunnan määräämää 4 vuoden urheilun toimintakieltoa syytä alentaa sillä perusteella, että seuraamus on suhteettoman ankara, kohtuuton tai syrjivä.

Sovellettavat antidopingsäännöt 

Tapahtuma-aikana on ollut voimassa 1.1.2015 voimaan tullut Suomen antidopingsäännöstö. Uusi antidopingsäännöstö on tullut voimaan 1.1.2021. Siltä osin kuin kysymys on toimintakiellon pituuden ja urheilijan tahallisuuden arvioinnissa merkityksellisistä sääntökohdista säännöissä ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, joiden voitaisiin katsoa johtavan tapahtuma-aikana voimassa olleisiin sääntöihin nähden lievempään lopputulokseen. Tapaukseen tulee siten sovellettavaksi tapahtuma-aikana voimassa ollut antidopingsäännöstö.

Sovellettavaksi tulevan 1.1.2015 lukien voimassa olleen Suomen antidopingsäännöstön kohdan 2.1.1 mukaan urheilijan on varmistettava, että hänen elimistöönsä ei pääse mitään kiellettyä ainetta. Urheilija on vastuussa häneltä otetusta näytteestä löytyneestä kielletystä aineesta, sen aineenvaihduntatuotteista tai merkkiaineista. Urheilijan tahallisuudella, tuottamuksella, laiminlyönnillä tai tietoi­suudella ei ole vaikutusta näytettäessä toteen kohdan 2.1 mukaista doping­rikkomusta.

Antidopingsäännöstön kohdan 3.1 mukaan ADT:n on näytettävä toteen, että dopingrikkomus on tapahtunut. Täyttääk­seen näyttökynnyksen ADT:n on esitettävä valvontalautakunnalle riittävästi vakuuttava näyttö dopingrikkomuksen tapahtumisesta väitteen vakavuus huomioon ottaen. Tämä näyttökynnys on kaikissa tapauksissa korkeampi kuin tavanomainen todennäköisyysnäyttö, mutta alempi kuin se, ettei väitteen todenperäisyydestä jää järkevää epäilyä. Tapauksissa, joissa tämä säännöstö asettaa väitetyn dopingrikkomuksen tehneelle urheilijalle tai muulle henkilölle todistustaakan jonkin olettaman kumoamiseksi tai tietty­jen tosiseikkojen tai olosuhteiden osoittamiseksi, näyttökynnys on tavan­omainen todennäköisyysnäyttö.

Antidopingsäännöstön kohdan 10.2.1.1 mukaan urheilun toimintakiellon pituus on 4 vuotta, jos dopingrikkomuksessa ei ole kyse erikseen määritellystä aineesta, paitsi jos urheilija tai muu henkilö osoittaa, ettei rikkomus ollut tahallinen.

Antidopingsäännöstön kohdan 10.2.3 mukaan kohtien 10.2 ja 10.3 mukaisen tahallisuuden tarkoituksena on tunnistaa ne urheilijat, jotka eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä urheilussa. Tahallisuus edellyttää, että urheilija tai muu henkilö tiesi, että menettely muodosti dopingrikkomuksen tai että hän oli tietoinen ja ilmeisen välinpitämätön siitä merkittävästä riskistä, että menettely saattoi aiheuttaa dopingrikko­muksen tai johtaa siihen.

Oikeusturvalautakunnan arviointi

WADA:n kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelossa mainittua drostanolonia käytettyään A on syyllistynyt dopingrikkomukseen riippumatta siitä, onko hänen katsottava menetelleen tahallisesti tai tuottamuksellisesti.  

Drostanoloni on antidopingsäännöstön kohdassa 10.2.1.1 tarkoitettu kielletty aine, jota ei ole erikseen määritelty. Antidopingsäännöstön perusteella A:lle dopingrikkomuksen perusteella määrättävä urheilun toimintakielto on siten kestoltaan 4 vuotta, ellei A osoita, että hänen rikkomuksensa ei ole ollut tahallinen.

A on asiaa SUEK:ssa ja antidopingasioiden valvontalautakunnassa käsiteltäessä kertonut, että hän ei tiedä, mistä tai miten kielletty dopingaine on hänen elimistöönsä päätynyt. Lisäksi A on pyytänyt, että SUEK tutkii A:n käyttämien lisäravinteiden sisällön ja selvittää, sisältääkö jokin näistä lisäravinteista drostanolonia.

Menettelynsä tahattomuuden osoittaakseen urheilijan on lähtökohtaisesti kyettävä näyttämään, miten kielletty aine on hänen elimistöönsä päätynyt.   Urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin Court of Arbitration for Sports on tältä osin esimerkiksi 16.3.2017 annetun ratkaisun Villanueva (CAS 2016/A/4534) perustelujen kohdassa 37 todennut, että: “Where an athlete cannot prove source it leaves the narrowest of corridors through which such athlete must pass to discharge the burden which lies upon him.” (ks. myös esim. CAS 2016/A/4377 kohta 51 ja CAS 2006/A/1130 kohta 16).

Esillä olevassa asiassa A ei ole kyennyt osoittamaan, mistä ja miten drostanoloni on hänen elimistöönsä päätynyt. Hän on itse kertonut epäilevänsä, että jokin hänen käyttämistään lisäravinteista on sisältänyt sanottua kiellettyä ainetta. Mitään selvitystä tukemaan tätä epäilystä A ei kuitenkaan ole esittänyt. Hän ei myöskään ole edes yksilöinyt sitä lisäravinnevalmistetta, joka on saattanut sisältää drostanolonia.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että asiassa ei ole syytä poiketa edellä selostetusta vahvasta pääsäännöstä, jonka mukaan kielletyn aineen alkuperän jäädessä epäselväksi dopingrikkomukseen syyllistynyt urheilija ei ole saattanut todennäköiseksi, että hänen menettelynsä on ollut tahatonta. Antidopingsäännöstön kohdan 10.2.1.1 mukaan A on siten tullut määrätä hänen ensimmäisestä dopingrikkomuksestaan 4 vuoden pituiseen urheilun toimintakieltoon.

Asiassa ei ole ilmennyt antidopingsäännöstön mukaisia perusteita lieventää A:lle määrättyä seuraamusta. Ottaen huomioon sen, että kysymys on edellä kerrotulla tavalla ollut tahalliseksi katsottavasta menettelystä, 4 vuoden urheilun toimintakieltoa ei ole pidettävä A:n dopingrikkomuksesta suhteettoman ankarana eikä kohtuuttomana seuraamuksena. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei myöskään ole ilmennyt syytä olettaa, että A:ta olisi kohdeltu kurinpitomenettelyssä epäedullisesti siitä syystä, että hän ei ole Suomen kansalainen, tai että A:n tapaukseen rinnastuvassa tapauksessa olisi aikaisemmin samojen sääntöjen ja määräysten voimassa ollessa määrätty lievempiä seuraamuksia. Valituksen kohteena olevaa päätöstä ei siten ole aihetta muuttaa.

Johtopäätökset

Urheilija on vastuussa siitä, että hänen elimistöönsä ei päädy urheilussa kiellettyjä aineita. Kun dopingrikkomuksessa ei ole kysymys erikseen määritellystä aineesta, urheilijalle määrättävän urheilun toimintakiellon pituus on 4 vuotta, ellei urheilija kykene osoittamaan, että hänen menettelynsä ei ole ollut tahallista. Osoittaakseen menettelynsä tahattomuuden urheilijan on vahvan pääsäännön mukaan kyettävä osoittamaan, mistä ja miten kysymyksessä oleva kielletty aine on hänen elimistöönsä päätynyt. A ei ole tässä onnistunut eikä asiassa ole ilmennyt aihetta poiketa sanotusta pääsäännöstä.

Asiassa ei ole ilmennyt antidopingsäännöstössä tarkoitettuja lieventäviä seikkoja, joiden käsillä ollessa A:lle määrättyä 4 vuoden urheilun toimintakieltoa olisi perusteltua alentaa. A:lle määrättyä kurinpitoseuraamusta ei ole pidettävä hänen syykseen luetusta tahallisesta dopingrikkomuksesta suhteettoman ankarana eikä kohtuuttomana seuraamuksena eikä mikään asiassa esille tullut viittaa siihen, että A:ta olisi kohdeltu kurinpitomenettelyssä syrjivästi hänen kansalaisuutensa tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Näin ollen valitus on hylättävä.

Päätöslauselma

Valitus hylätään.  

Valitusmaksua ei palauteta.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Timo Ojala                                Samuli Sillanpää

puheenjohtaja                         sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Timo Ojala, Elias Kajander, Tuomas Ojanen, Timo Pennanen ja Hilkka Salmenkylä.

Muutoksenhaku

Tähän päätökseen voi hakea muutosta Urheilun kansainväliseltä välitystuomioistuimelta CAS:lta niin kuin sen säännöissä määrätään.