8/2020 Karate Arvokisavalinta - Valintakriteerit - Valintakriteereiden tulkinta Esteellisyys - Sukulaisuus

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS                                       Nro 8/2020

9.3.2020                                       Diaarinro 7/2020

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA                           

Suomen Karateliitto ry:n valmennusvaliokunnan päätös 12.2.2020 koskien Suomen edustajan valintaa karaten vuoden 2020 EM-kilpailuihin                           

ASIA         

Arvokilpailuvalinta

MUUTOKSENHAKIJA

A

KUULTAVAT

Suomen Karateliitto ry

B

SUOMEN KARATELIITTO RY:N VALMENNUSVALIOKUNNAN PÄÄTÖS

Suomen Karateliitto ry:n (jälj. Karateliitto) valmennusvaliokunta on päätöksellään 12.2.2020 valinnut B:n Suomen edustajaksi karaten EM-kilpailuihin 25. - 29.3.2020 sarjaan miehet -75 kg.

Päätöksen mukaan muiden sarjojen edustajat on valittu 1.2.2020 kokouksessa, mutta sarjan miehet -75 kg osalta valiokunta on päättänyt odottaa A:n tuloksia nuorten EM-kilpailuista 9.2.2020. Päätöksessä todetaan, että jos A on mainitussa kilpailussa mitaliotteluissa, sijoitus vähintään viides, hänet nimetään edellä mainittuun sarjaan Suomen edustajaksi. A ei sijoittunut nuorten EM-kilpailuissa 9.2.2020, joten A:n sijasta Suomen edustajaksi sarjaan miehet -75 kg on valittu B.  

VALITUS PERUSTEINEEN

A on valituksessaan vaatinut, että valituksen kohteena oleva päätös kumotaan ja A valitaan Suomen edustajaksi karaten EM-kilpailuihin 25. - 29.3.2020 sarjaan miehet -75 kg.

Perusteenaan A on esittänyt, että aikaisemmat valmennusvaliokunnat ovat tehneet edustusurheilijoiden valinnassa ratkaisun tulosseurannan perusteella. Valmennusvaliokunnan kokoonpano muuttui tammikuun 2020 alusta lukien, eikä nyt valituksen kohteena olevassa arvokilpailuvalinnassa ole otettu huomioon A:n tuloksia kysymyksessä olevassa sarjassa. A on valituksessaan tuonut esille myös, että nykyisen valmennusvaliokunnan puheenjohtaja C on valitun urheilijan B:n isä. Hän on ollut esteellinen osallistumaan valintapäätöksen tekemiseen.   

A:lla on B:tä enemmän pisteitä eri rankingeissa. World Karate Federationin rankingissa (jäljempänä WKF-ranking) sarjassa Male kumite -75 kg per 11.2.2020 A on sijalla 66 ja B sijalla 327. Tokion Olympiarankingissa sarjassa Male kumite -75 kg per 11.2.2020 A on sijalla 49 ja B sijalla 253. A on lisäksi hallitseva Suomen mestari Male kumite -75 kg sarjassa ja avoimessa painoluokassa. B on sijoittunut molemmissa sarjoissa toiseksi. A on myös sijoittunut yhdeksänneksi Pariisissa 24.1.2020 pidetyissä Karate1 Premier League -kilpailuissa, johon osallistuivat tämän hetken maailman parhaat karatekat olympiarankingpisteitä tavoittelemaan. A on kilpaillut kuluneen vuoden korkeimman tason Karate1-kilpailuissa, joissa vastassa ovat olleet WKF-rankingin 100 parasta karatekaa.

A on vedonnut myös siihen, että EM-kilpailut ovat hänelle tärkeät kilpailut, koska Pariisissa järjestettävään viimeiseen olympia-karsintakilpailuun 8. - 10.5.2020 voivat osallistua sarjojensa parhaat urheilijat lukuun ottamatta jo valittuja urheilijoita. EM-kilpailuista saa menestyksen mukaisesti ranking-pisteitä Tokion olympiarankingiin, joka olisi tärkeää olympiapaikan tavoittelussa.

VASTAUKSET PERUSTEINEEN

Suomen Karateliitto ry on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteinaan Karateliitto on esittänyt, että valituksessa mainitut sijoitukset ja rankingpisteet eivät yksistään ole valintaperusteita, vaikka niillä onkin keskeinen merkitys valintapäätöstä tehtäessä. Karateliitto on hyvissä ajoin julkistanut ne näyttökilpailut, joiden perusteella valinta tehdään. B on menestynyt näissä kilpailuissa A:ta paremmin. A ei ole osallistunut kaikkiin näyttökilpailuihin. Urheilijavalinta on tehty Karateliiton kotisivuilla julkaistujen valintakriteerien mukaisesti ja A:n osalta on vielä erikseen otettu huomioon nuorten EM-kilpailuiden tulokset. A ei sijoittunut mainitussa kilpailussa viiden parhaan joukkoon.  

Pisteytyksen lisäksi valmentajat voivat erityistapauksissa käyttää harkintaansa. Lopullisen valinnan tekee valmennusvaliokunta vastuuvalmentajien esitysten pohjalta. Kilpailuihin lähetetään ennen kaikkea ne urheilijat, joilla on parhaat edellytykset menestyä. Harkintaa tehtäessä merkitystä on sekä karsintakilpailuiden menestyksellä että sillä, minkä tasoisia vastustajia urheilija on voittanut. Valitettavaa on, että tulosseurantaa on voinut käyttää myös rankingpisteiden keräämiseen siten, että kilpailuista on mahdollista saada korkeita pisteitä, vaikka urheilija ei ole saavuttanut kilpailuissa minkäänlaista menestystä.

Valinnassa on lisäksi otettu huomioon, että B ei aikaisempien loukkaantumistensa vuoksi ole edes voinut osallistua WKF:n alaisiin Premium League kisoihin. Olympiarankingin ja olympiakarsintaturnauksen kautta saavutettavat paikat ovat kaksi täysin eri asiaa. Olympiaranking päättyy 6.4.2020 ja sen kautta A:lla ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia olympiapaikkaan, vaikka hän voittaisi kaikki jäljellä olevat rankingkilpailut. Olympiakarsintaturnaus on taas täysin oma turnauksensa, missä aikaisemmilla rankingpisteillä ei ole merkitystä. Suomen Karateliitto nimeää erikseen Suomen edustajat karsintaturnaukseen. Pariisissa 24.1.2020 pidetty Karate1 Premier League -kilpailu ei ollut näyttökilpailu. Lisäksi sijoitus viimeksi mainitussa kilpailussa ei yksistään kerro onnistumisesta. Tässä kilpailussa A on voittanut ensimmäisen ottelunsa ja hävinnyt seuraavan ottelun ja niin sanotuissa keräilyerissä hän on hävinnyt ensimmäisen ottelunsa.

C on toiminut aikaisemmin noin yhdeksän vuoden ajan valmennusvaliokunnan puheenjohtajana ennen kahden vuoden taukoa. Jos käsiteltävistä asioista valiokunnassa ollaan eri mieltä tai niistä äänestetään, on C itsensä näissä tilanteissa jäävännyt.

B on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteinaan B on esittänyt, että valmennusvaliokunnan päätöksen lopputulos on oikea.

VASTASELITYS

A on Karateliiton ja B:n vastausten johdosta antamassaan vastaselityksessä pääosin toistanut valituksessa esittämänsä. Lisäksi A on todennut, että hänen näyttönsä perustuvat pääosin kansainvälisiin WKF-rankingnoteerattuihin kilpailuihin. B:n näytöt perustuvat taas pääosin kansallisiin kilpailuihin. Tässä asetelmassa A:lla on paremmat edellytykset pärjätä EM-kilpailuissa. Kun Karateliitto ilmoitti näyttökilpailut, A:n kisaohjelma oli lyöty pääosin lukkoon. A:n tavoitteena oli karaten korkeimman tason K1-kilpailut. Osallistuminen Karateliiton nimeämiin heikompitasoisiin näyttökilpailuihin ei olisi ollut tarkoituksenmukaista A:n kannalta.

A on lisäksi lausunut, että nuorten EM-kilpailu sarjassa kumite U21 -75 kg ei ollut näyttökilpailu. A:lle ei myöskään erikseen kerrottu, että mainittu kilpailu vaikuttaa arvokisavalintaan. Kilpailun kategoria ei sovellu myöskään valintaperusteeksi, koska näytöt on annettava siinä kategoriassa, mihin sarjaan urheilija valitaan.

A on sarjansa ensimmäinen Suomessa (tulosseuranta). A:n sijoitus WKF-rankingissa 11.2.2020 oli 66. ja B:n 327. Karateliitto ei ole määritellyt etukäteen kilpailukohtaisia tarkennettuja kriteerejä.

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

Karateliiton valmennusvaliokunta on päätöksellään 12.2.2020 valinnut B:n Suomen edustajaksi Karaten vuoden 2020 EM-kilpailujen sarjaan miehet -75 kg. Muiden sarjojen urheilijavalinnat on tehty 1.2.2020, mutta A:lta on odotettu vielä lisänäyttöjä nuorten EM-kilpailuista. Päätöksen mukaan A valitaan Suomen edustajaksi edellä mainittuun sarjaan, jos hän sijoittuu nuorten EM-kilpailuissa viiden parhaan joukkoon. Tätä tavoitetta A ei nuorten EM-kilpailuissa saavuttanut.

A:n valituksen perusteella asiassa on oikeusturvalautakunnassa kysymys ensinnäkin siitä, onko valmennusvaliokunnan puheenjohtaja ollut esteellinen osallistumaan kysymyksessä olevaan urheilijavalintaan ja onko päätös tällä perusteella kumottava. Toiseksi kysymys on siitä, onko valmennusvaliokunnan EM-kilpailujen valintaa sarjaan miehet -75 kg tehtäessä noudatettu Karateliiton asettamia valintakriteereitä.

Esteellisyyttä koskeva väite

A on katsonut, että arvokisavalinnan tehneen Karateliiton valmennusvaliokunnan puheenjohtaja C on ollut esteellinen osallistumaan arvokisavalintaa koskevaan päätöksentekoon, koska C on valitun urheilijan B:n isä.

Karateliitto on vastauksessaan katsonut, että C ei ole ollut esteellinen osallistumaan arvokisavalintaa koskevaan päätökseen. Hän on Karateliiton mukaan kuitenkin katsonut itsensä esteelliseksi, jos valmennusvaliokunnan jäsenet eivät ole olleet arvokisavalinnoista yksimielisiä. Nyt kysymys oli yksimielisestä päätöksestä.

C on ollut Karateliiton hallituksen varapuheenjohtaja ja päätöksen tehneen valmennusvaliokunnan puheenjohtaja arvokisavalintaa tehtäessä. Yhdistyksen hallinnossa tapahtuvaan päätöksentekoon osallistuneiden henkilöiden esteellisyyttä arvioidaan yhdistyslain 37 §:n nojalla, jollei yhdistyksen säännöissä ole määräyksiä tätä tiukemmista esteellisyysperusteista. Asiassa on selvää, että Karateliiton säännöissä ei ole määrätty esteellisyydestä yhdistyslain 37 §:stä poikkeavalla tavalla. Yhdistyslain 37 §:n mukaan hallituksen jäsen tai yhdistyksen toimihenkilö ei saa osallistua hänen ja yhdistyksen välistä sopimusta koskevan eikä muunkaan sellaisen asian käsittelyyn eikä ratkaisemiseen, jossa hänen yksityinen etunsa saattaa olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa.

Yhdistyslain 37 §:n mukaan esteellisyys koskee sopimusten ja muiden asioiden käsittelyä, jos henkilön yksityinen etu saattaa olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa. Yhdistyslain mainitussa esteellisyyssäännöksessä ei ole määräystä sukulaisuudesta esteellisyysperusteena. Sukulaisuus ei siis yhdistyksen päätöksentekotilanteessa ole itsenäinen esteellisyysperuste. Kussakin yksittäistapauksessa on kuitenkin arvioitava, onko olemassa joitakin erityisiä syitä, joiden vuoksi sukulaisuus aiheuttaisi esteellisyyden. Oikeusturvalautakunta onkin ratkaisukäytännössään katsonut, että kurinpitoasioissa päätöksentekijän esteettömyydeltä voidaan vaatia tavanomaista yhdistyksen päätöksentekoa pidemmälle meneviä vaatimuksia ja päätöksentekijä olisi esteellinen sukulaisuuden tai esimerkiksi ennakkoasenteensa vuoksi (ks. esimerkiksi UOL 7/2009 ja UOL 23/2011).

Muissa kuin kurinpitoasioissa päätöksentekijän esteellisyyttä sukulaisuussuhteen perusteella on arvioitava tapauskohtaisesti. Oikeuskirjallisuudessa on arvokisavalintojen osalta esitetty lähtökohtana olevan, että sukulaisuus aiheuttaa vain poikkeuksellisesti esteellisyyden valittaessa urheilijoita edustustehtäviin (ks. Halila, Heikki: Yhdistysoikeus 2011 s. 543, Halila, Heikki: Oikeudellistuva urheilu 2006 s. 413-415 ja Halila, Heikki – Norros; Olli; Urheiluoikeus 2017 s. 414). Arvokisavalinnoissa on kuitenkin tapauskohtaisesti arvioitava esimerkiksi sitä, minkälaista välitöntä tai välillistä taloudellista etua arvokisavalinta tuottaa ja muodostaako sukulaisuussuhde tältä kannalta esteellisyyden. Esteellisyyttä koskeva arviointi on ollut kiristymässä myös yhdistystoiminnassa. Oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä keskeinen merkitys esteellisyyden arvioinnissa muissa kuin kurinpitoasioissa on yhdistyslain 37 §:n mukaisesti annettu sille, voidaanko päätöksentekijän yksityisen edun katsoa olevan ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa (ks. UOL 2/2020, UOL 13/2013 ja UOL 4/2013).

Esitetyn selvityksen perusteella Karateliiton varapuheenjohtaja ja valmennusvaliokunnan puheenjohtaja C on arvokisoihin valitun B:n isä. Kysymys on lähisukulaisuudesta, joten asetelma on omiaan herättämään epäilyn C:n puolueettomuudesta. Edellä todetuin tavoin yhdistyslain 37 §:ssä ei sukulaisuutta ole kuitenkaan säädetty esteellisyysperusteeksi, joten yksin sukulaisuus ei tässä tapauksessa ole riittävä peruste katsoa valitun urheilijan isää esteelliseksi.

Kysymys on ollut karaten arvokisavalinnasta. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä, minkälaista välitöntä tai välillistä taloudellista intressiä valittu urheilija saa arvokisapaikan seurauksena. Asiassa ei ole siten perusteita katsoa esteellisyyden muodostuvan tälläkään perusteella.

Lisäksi oikeusturvalautakunta toteaa, että valmennusvaliokunnan arvokisavalintapäätöksen tekemiseen on osallistunut C:n lisäksi kuusi muuta henkilöä. Valmennusvaliokunnan kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että arvokisavalintaa koskeva päätös on ollut yksimielinen. Valmennusvaliokunta on lykännyt kysymyksessä olevan sarjan päätöksentekoa antaakseen A:lle vielä mahdollisuuden antaa lisänäyttöjä.  Valmennusvaliokunta olisi siten ollut pöytäkirjaan mainituilla perusteilla valmis valitsemaan myös A:n arvokisaedustajaksi. Asiassa ei ole aihetta epäillä, että C olisi pyrkinyt epäasiallisesti vaikuttamaan valmennusvaliokunnan päätökseen poikansa B:n hyväksi, tai että B:n valinta olisi perustunut hänen lähisukulaisuuteensa C:n kanssa. Oikeusturvalautakunta kuitenkin toteaa arvokisavalintojen olevan urheilijan kannalta siinä määrin merkityksellisiä ja ainutkertaisia päätöksiä, että päätöksenteossa olisi syytä pyrkiä välttämään tilanteita, joissa arvokisavalintapäätöstä on tekemässä ehdolla olevan urheilijan lähisukulainen riippumatta siitä, onko valintapäätös ollut yksimielinen vai ei.   

Arvioitaessa esteellisyyttä yhdistyslain 37 §:n asettamien edellytysten nojalla oikeusturvalautakunta katsoo, ettei C ole ollut esteellinen osallistumaan valmennusvaliokunnan päätöksentekoon tehtäessä valintaa sarjan miehet -75 kg edustajaksi.  Näin ollen esteellisyyttä koskeva väite ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Asetetut valintakriteerit

Karateliitto on erikseen julkaissut arvokisavalintakriteerit, joita on noudatettu 5.1.2019 alkaen.

Karateliiton julkaisemien valintakriteerien mukaan maajoukkuevalmennusryhmä esittää arvokilpailuihin valittavaksi sitä karatekaa, jolla se arvioi oman kokonaisharkintansa perusteella olevan sarjassaan parhaat edellytykset menestyä kyseisessä kilpailussa. Muiksi ehdoiksi katsotaan harjoittelun suunnitelmallisuus, harjoitusmäärät, harjoitussuunnitelmat, leiriaktiivisuus, harjoituspäiväkirjan pitäminen, urheilullinen elämäntapa, menestysodotukset sekä sitoutuminen joukkueen toimintaan. Kokonaisharkinnassaan maajoukkuevalmennusryhmä kiinnittää valintakriteerien mukaan huomiota muiden urheilullisten seikkojen ohella myös aikaisempaan arvokilpailumenestykseen, nousujohteiseen kehitykseen, leiriaktiivisuuteen taikka sitoutumiseen maajoukkuetoimintaan ja vastuuvalmentajien näkemykseen valinnoista.

Valintakriteerien yleisten vaatimusten mukaan arvokilpailuihin valittavalla urheilijalla on oltava Suomen kansalaisuus ja voimassa oleva Suomen passi. Urheilijalla tulee olla myös voimassa olevat Suomen Karateliiton urheilijasopimus ja lisenssi sekä hänen pitää kuulua Suomen Karateliiton jäsenseuraan. Edustusjoukkue kuhunkin arvokilpailuun valitaan kriteerien perusteella maajoukkueen/valmennusryhmän sisältä. Urheilijan tulee osallistua Suomen mestaruuskilpailuihin paitsi, jos urheilija on loukkaantunut tai ryhmän vastuuvalmentaja on myöntänyt poikkeusluvalla vapautuksen.

Valintakriteerien mukaan kaikkien ikäluokkien osalta valintakriteerit arvokilpailuihin ovat seuraavat:

a) urheilijan valmentautuminen on sitoutunutta, suunnitelmallista ja tavoitteellista, tämä pitää pystyä tarvittaessa todentamaan

b) urheilijan menestys näyttökilpailuissa on riittävä

c) karatehuippu-urheilijan yleiset kriteerit täyttyvät, kilpaurheilun ja harrastamisen ero tulee olla selkeä:

• valmentautumisessa ja kaikessa tekemisessä on ”ammattimainen” ote

• halu elää huippu-urheilijan elämää – karate etusijalla elämässä ja elämän valinnoissa

• harjoitteluasenne ja motivaatio ovat tasapainossa tavoitteiden kanssa

• urheilijalla on osaava ja motivoitunut henkilökohtainen valmentaja

• urheilija huomioi työn/opiskelun vaatimukset harjoittelussaan

• harjoitteluolosuhteet myös leirityksen ulkopuolella ovat riittävät

Valintakriteerien mukaan perusperiaate valinnoissa on se, että urheilija on sarjansa ykkönen Suomessa (tulosseuranta). Mikäli kaksi saman sarjan urheilijaa on tasapisteissä, ratkaisee sijoitus WKF:n rankingissa. Lisäksi kisakohtaisesti määritellään tarkennetut kriteerit.

Karateliiton kotisivuilla on julkaistu näyttökisat aikuisten EM-kilpailujen 2020 osalta. Sen mukaan näyttökisat ovat 1) syksyn 2019 K1 Series A & Premier League, 2) 6. - 9.9.2019 K1 Premier League Tokio, 3) 14. - 15.9.2019 Budapest Open, 4) 4. - 6.10.2019 K1 Premier League Moskova, 5) 20. - 22.9.2019 K1 Series A Santiago, 6) 5. - 6.10.2019 Euro Grand Prix – Pilsen, 7) 12. - 13.10.2019 FOC Espoo, 8) 23.11.2019 Nordic Championships, Kaunas Liettua ja 9) 29. - 1.12.2019 K1 Premier League Madrid.

Valintapäätöstä koskeva arviointi

Oikeusturvalautakunta toteaa, että valittaessa urheilijoita edustamaan Suomea kansainvälisissä arvokilpailuissa kysymys on lähtökohtaisesti niin sanotun yhdistysautonomian piiriin kuuluvasta päätöksestä. Valinnan suorittava Olympiakomitea tai lajiliitto valitsee Suomea edustamaan urheilullisilla perusteilla ne urheilijat, joiden arvioidaan voivan menestyä kysymyksessä olevassa kilpailussa parhaiten. Yleisistä yhdistysoikeudellista periaatteista seuraa, että oikeusturvalautakunnan toimivaltaan ei tällaisessa tapauksessa kuulu sen arvioiminen, onko valintapäätös tarkoituksenmukainen. Silloin, kun valinnat kuitenkin tehdään ennakkoon asetettujen ja julkistettujen kriteereiden perusteella, kysymys ei ole enää yksin yhdistysautonomian piiriin kuuluvasta tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, vaan yhdistyksen tulee noudattaa valinnassa ilmoittamiaan valintakriteereitä. Valintapäätöstä voidaan tällaisessa tilanteessa jälkikäteen arvioida oikeudellisesti ja päätös voidaan valituksen perusteella kumota tai sitä voidaan muuttaa, jos asetettuja valintakriteereitä ei ole noudatettu.

Kuten oikeusturvalautakunta on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään todennut, urheilijoiden oikeusturva edellyttää sitä, että etenkin arvokilpailuja koskevat valinnat tehdään huolellisesti ja asetettuja valintakriteereitä tarkasti noudattaen. Valinnoilla on urheilijoille suuri merkitys ja valituksi tulleen urheilijan on tiedon valinnasta saatuaan voitava keskittyä yksinomaan menestymään kysymyksessä olevassa kilpailussa parhaalla mahdollisella tavalla.

Käsillä olevassa asiassa Karateliiton valintakriteerien mukaan perusperiaate valinnoissa on se, että urheilija on tulosseurannan perusteella sarjansa ykkönen Suomessa. Valintakriteereiden mukaan merkitystä on myös erillisillä näyttökilpailuilla. Karateliitto on etukäteen julkistanut ne kilpailut (näyttökisat), joiden tuloksella on erityistä merkitystä arvokisavalinnassa vuoden 2020 EM-kilpailuihin. Karateliiton julkaisemat valintakriteerit antavat valintaa tekevälle valmennusvaliokunnalle myös mahdollisuuden ottaa huomioon valintaprosessissa varsin vapaasti muitakin seikkoja kuin pelkästään näyttökilpailut tai tulosseurannan.

Oikeusturvalautakunnalle toimitetussa Karateliiton ja sen valmennusvaliokunnan puheenjohtajan 22.08.2019 julkaisemassa blogikirjoituksessa on käsitelty Karateliiton arvokisavalintoja. Blogikirjoituksen mukaan parin viime vuoden aikana Karateliitossa on luotu pisteytysjärjestelmä, jonka avulla on pyritty helpottamaan valintojen tekemistä ja selkeyttämään valintatilannetta.

Kirjoituksessa on todettu, että ”urheilijoiden pitää tietää etukäteen, mitkä kilpailut toimivat valintakriteereinä ja mitä heiltä odotetaan, jotta edustuspaikka heltiää.” Puheenjohtajan kirjoituksessa on vielä todettu, että koska EM-kilpailut on ”Bakussa, viisumiprosessin johdosta valinnat tapahtuvat luultavasti vielä tämän vuoden puolella – eli syksyn karsintakisojen perusteella. K1-kisoja on vähän ja ne ovat kaukana (eivätkä kaikki edes pääse osallistumaan), joten tarvitaan myös kansainvälisiä kisoja Euroopasta, jotka kilpailut ilmoitetaan lähipäivinä.”

Puheenjohtajan blogikirjoituksessa on lisäksi muun ohella todettu seuraavaa: ”ehkä tärkein asia kuitenkin urheilijoille tiedostaa on se, että pisteytys on ensisijainen valinnat määräävä kriteeri, mutta sen lisäksi valmentajat voivat erityistapauksissa käyttää harkintaansa… Ei ole järkevää lähteä pitkälle ja kalliille kisamatkalle toiselle puolelle maailmaa, mikäli vielä ei ole edellytyksiä pärjätä siellä. Suomen lähiseuduilta Pohjoismaista ja Baltiasta löytyy paljon sopivia kansainvälisen tason kilpailuja, joissa on mahdollisuus hankkia arvokasta kansainvälistä ottelukokemusta todennäköisesti useamman ottelun muodossa.”

Blogikirjoituksen jälkeen Karateliiton kotisivuilla on julkaistu edellä mainittu lista näyttökisoista EM-kisoihin. Karateliitto on voinut valita yhdistysautonomian perusteella ne kilpailut, joille se antaa urheilijavalinnassa enemmän painoarvoa. Urheilijoille on myös etukäteen ilmoitettu siitä, mitkä kilpailut ovat näyttökisoja. Urheilija on tämän jälkeen voinut itse valita, osallistuuko hän näyttökisoihin EM-kilpailuja varten vai mahdollisesti esimerkiksi samaan aikaan pidettyihin olympiarankingkilpailuihin, joista jälkimmäisillä ei ilmeisesti ole ollut EM-kilpailuvalinnan kannalta niin suurta painoarvoa.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että Karateliiton valintakriteerit ovat vaikeaselkoiset ja tulkinnanvaraiset. Niiden perusteella arvokilpailuvalinta tehdään yhtäältä ilmoitettujen näyttökisojen ja toisaalta kokonaistulosseurannan perusteella. Valintakriteereistä ei selkäesti ilmene, mikä on näyttökisojen ja muista kilpailuista saatujen pisteiden keskinäinen painoarvo. Valintakriteerit antavat valitsijoille myös mahdollisuuden kokonaisharkinnassa ottaa huomioon paljon muitakin seikkoja kuin näyttökisamenestyksen ja tulosseurannan. Valintakriteerien tulkinnanvaraisuus on omiaan aiheuttamaan Karateliiton puheenjohtajan blogikirjoituksestakin ilmenevää epäselvyyttä siitä, millä perusteella arvokilpailuvalinnat lopulta tehdään. Yksittäisen urheilijan on tällaisessa tilanteessa vaikea arvioida sitä, tuleeko hänen menestyä vain näyttökisoiksi ilmoitetuissa kilpailuissa vai huomioidaanko myös muu kilpailumenestys ja mikä merkitys valintakriteerien mainitsemalla muulla kokonaisharkinnalla ja siihen kuuluvilla seikoilla on valinnan kannalta.   

Karateliiton toimittaman selvityksen perusteella A on osallistunut etukäteen nimetyistä näyttökilpailusta neljään. Hän ei ole voittanut niissä yhtäkään ottelua. Arvokisoihin valittu B on puolestaan osallistunut näyttökisoista viiteen. Kolmeen nimettyyn näyttökisaan B ei ole voinut osallistua WKF:n rajoitusten takia. B on voittanut osallistumissaan näyttökisoissa yhteensä 11 ottelua ja sijoittunut kaikissa kilpailuissa yhtä lukuun ottamatta kahden parhaan joukkoon.

Valmennusvaliokunta on Karateliiton antaman selvityksen mukaan huomioinut arvokisavalinnassa myös menestyksen Suomi Cupissa ja SM-kilpailuissa. Jälkimmäisiin kilpailuihin A on osallistunut ja voittanut Suomen mestaruuden sekä painoluokassa -75 kg että avoimessa luokassa. B oli molemmissa luokissa toinen. Suomen Cupin kilpailuihin yhtä lukuun ottamatta A ei ole osallistunut. B on sen sijaan osallistunut kaikkiin huomioituihin muihin kilpailuihin ja sijoittunut yhtä lukuun ottamatta aina ensimmäiseksi. Muissa huomioiduissa kilpailuissa A on voittanut yhteensä kuusi ottelua ja B yhteensä 19 ottelua.

A:n valituksen liitteenä olleen Karateliiton tulosseurannan 7.1.2020 mukaan A:lla on 670 pistettä ja B:llä 264 pistettä. Taulukon perusteella A:n pisteet ovat tulleet etupäässä WKF-rankingkilpailuista kerätyistä WKF-pisteistä. Tämä johtuu A:n valituksessaan toteamin tavoin siitä, että hän on pyrkinyt kauden aikana keräämään pisteitä päästäkseen olympialaisiin. B:n pisteet ovat peräisin etupäässä kotimaisista sekä niistä ulkomaisista kilpailuista, jotka Karateliitto on etukäteen ilmoittanut näyttökilpailuiksi.

Asianosaiset ovat olleet erimielisiä siitä, onko A:n ja B:n pisteet merkitty oikein tulosseurantaan 7.1.2020. Oikeusturvalautakunnalle toimitetun selvityksen perusteella ei ole mahdollista ottaa kantaa siihen, miltä osin mainittujen urheilijoiden osalta tulosseurannassa on puolin ja toisin väitettyjä virheellisyyksiä. Joka tapauksessa on selvää ja riidatonta, että A:lla on enemmän pisteitä tulosseurannassa 7.1.2020 kuin B:llä, vaikka asianosaisten esittämät korjaukset tulosseurantaan tehtäisiin kaikilta osin.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että Karateliiton tulosseurannan kokonaispistemäärä 7.1.2020 puhuu sen puolesta, että A olisi lähtökohtaisesti tullut Karateliiton valintakriteereiden perusteella valita edustamaan Suomea tuleviin karaten EM-kilpailuihin. A:lla on kuitenkin huomattavasti vähemmän pisteitä kuin B:llä niistä kilpailuista, jotka Karateliitto on nimennyt valintakriteereissä näyttökisoiksi. Viimeksi todettu puhuu sen puolesta, että B on tullut valita Suomen edustajaksi kysymyksessä olevaan sarjaan.

Edellä lausutusta johtuen valmennusvaliokunta on sen pöytäkirjan mukaan jäänyt odottamaan nuorten EM-kilpailuiden lopputuloksia. A on ollut niissä Suomen edustajana. Pöytäkirjan perusteella A olisi tiukassa valintatilanteessa tullut valituksi Suomen edustajaksi karaten EM-kilpailuihin, jos hän olisi sijoittunut nuorten EM-kilpailuissa viiden parhaan joukkoon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja valmennusvaliokunta valitsi Suomen edustajaksi B:n, jolla oli A:ta enemmän pisteitä näyttökisoista.

Oikeusturvalautakunta pitää epäasiallisena menettelynä sitä, ettei A:lle ollut kerrottu etukäteen valmennusvaliokunnan päätöksestä koskien nuorten EM-kisojen merkitystä juuri hänen kohdallaan. A on saanut kuulla mainitun kilpailun merkityksestä oman kertomansa mukaan vasta jälkikäteen. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko arvokisavalinta tehty Karateliiton arvokisavalintakriteerien mukaisesti.

Oikeusturvalautakunta katsoo, että edellä kuvatussa valintatilanteessa Karateliitto olisi voinut sen ilmoittamien tulkinnanvaraisten ja epäselvien valintakriteerien perusteella valita EM-kilpailuihin kumman tahansa nyt kysymyksessä olevista urheilijoista. Julkaistujen valintakriteerien perusteella B on saanut enemmän pisteitä etukäteen nimetyistä näyttökisoista kuin A. Karateliiton valintakriteerien perusteella valmennusvaliokunta on arvokisavalintaa tehdessään voinut ottaa huomioon myös muita seikkoja kuin tulosseurannan.

B:n valintaa ei siten voida pitää ilmoitettujen arvokisavalintakriteerien vastaisena. A:n valitus on siten myös valintakriteerien soveltamisen osalta hylättävä.   

Päätöslauselma

Valitus hylätään.

Valitusmaksua ei palauteta.

Äänestys.

Timo Ojala                                         Jukka Loiva

puheenjohtaja                                   sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Timo Ojala, Johanna Karvinen, Hilla Marjoranta (eri mieltä), Tapio Rantala ja Karin Rosenlew.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa Dnro 7/2020:

Jäsen Hilla Marjoranta: Olen oikeusturvalautakunnan enemmistön kanssa eri mieltä esteellisyyttä koskevasta arvioinnista. Katson, että arvokisavalinnan tehneen Karateliiton hallituksen varapuheenjohtaja ja valmennusvaliokunnan puheenjohtaja C on ollut esteellinen osallistumaan EM-kilpailujen Male kumite -75 kg -sarjan arvokisavalintaa koskevaan päätöksentekoon, koska C on valitun urheilijan B:n isä.

Katson enemmistön tavoin, että asiassa tulee sovellettavaksi yhdistyslain 37 §:n esteellisyyttä koskeva säännös. Urheilun oikeusturvalautakunta on ratkaisukäytännössään linjannut, että kurinpitoasioissa esteellisyysarviointiin voidaan soveltaa hyvän hallinnon ja oikeudenkäynnin esteellisyyssäännöksistä ilmeneviä periaatteita laajemmin kuin mitä yksistään yhdistyslain säännöksen soveltaminen merkitsisi. Vaikka kurinpitoasiat on Urheilun oikeusturvalautakunnan esteellisyyttä koskevassa ratkaisukäytännössä eriytetty yhdistysten muista päätöksistä, on yhdistyslain tulkinnassa myös muiden päätösten osalta huomioitava - säännöksen sanamuodon asettamissa rajoissa - hyvän hallinnon ja urheilijan oikeusturvan kannalta keskeiset oikeusperiaatteet.

Katson, että nyt kysymyksessä olevassa valitusasiassa C on tullut yhdistyslain 37 §:n perusteella esteelliseksi osallistumaan arvokisavalinnan käsittelyyn, siitä käytyyn keskusteluun ja päätöksentekoon valmennusvaliokunnassa, koska arvokisaan valittavien urheilijoiden joukossa on ollut hänen perheenjäsenensä B. Jo yksin yhdistyslain 37 §:n soveltaminen osoittaa C:n olevan esteellinen päätöksentekoon ilman, että kyse olisi kurinpitoasioihin verrattavasta tiukemmasta esteellisyyden määräytymisestä.

Lajiliiton tekemä päätös arvokisavalinnasta on urheilijan oikeuksiin merkittävällä tavalla vaikuttava päätös. Arvokisavalinta on urheilijan kannalta yksi lajiliiton tärkeimmistä ja pitkäkantoisimmista urheilijan uraan vaikuttavista ratkaisuista. Karateliiton arvokisavalintakriteerien vaikeaselkoisuuden ja yleisen muotoilun vuoksi päätöksentekoon osallistuneille henkilöille on jäänyt hyvin merkittävissä määrin harkintavaltaa urheilijavalinnan suhteen. Se, että A:n osalta on asetettu yksilöllinen edellytys tulla valituksi, jos hän sijoittuu nuorten EM-kilpailuissa viiden parhaan joukkoon, kuvastaa osaltaan harkintavallan laajuutta ja valintakriteerien subjektiivista soveltamista. Kuten oikeusturvalautakunta on tätä asiaa koskevassa ratkaisussaan todennut, käytännössä kumman tahansa nyt kysymyksessä olevan urheilijan valitseminen olisi ollut mahdollista tehdä valintakriteerien mukaisesti. Nämä edellä mainitut tosiseikat korostavat puolueettoman valintamenettelyn tärkeyttä ja sitä, että päätöksenteossa olisi tullut noudattaa urheilijan oikeusturvan takaamiseksi hyvän hallinnon vähimmäisvaatimuksia.

Hallituksen esityksen yhdistyslain 37 §:ää koskevissa perusteluissa (HE 64/1988 vp s. 60) todetaan, että säännöstä sovelletaan, vaikka henkilö ei itse olisi asiassa osapuolena, jos hänellä kuitenkin on asiassa odotettavana sellaista yksityistä etua, joka saattaa olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa. Esteellinen hallituksen jäsen ei saisi osallistua hallituksen tai mahdollisen muun toimielimen kokouksessa asian käsittelyyn, ei siitä keskusteluun eikä myöskään äänestämiseen. Lisäksi säännöksen perusteluissa todetaan, että 37 §:n esteellisyyssäännös koskee muutakin kuin yhdistyksen toimielinten kokouksissa tapahtuvaa asian käsittelyä. Esitöissä ei kuitenkaan yksiselitteisesti mainita esteellisyyden ulottuvan asian valmisteluvaiheeseen.

Yhdistyslain esteellisyyssäännös on esimerkiksi hallintolain esteellisyyssääntelyä suppeampi asian valmistelun osalta, joten yksistään C:n osallistuminen arvokisavalinnan valmisteluvaiheeseen ei ilmeisesti riittäisi aiheuttamaan yhdistyslain 37 §:n mukaista esteellisyyttä. On jossain määrin keinotekoista pyrkiä täysin erottelemaan arvokisavalinnan valmisteluvaihe päätöksenteosta, koska Karateliiton arvokisavalintakriteerit ovat epätäsmälliset ja valmennusvaliokunta on päätöstä tehdessään painottanut eri kriteerejä hyvin vapaasti.

Yhdistyslain 37 §:n mukaan esteellisyys syntyy, jos hänen (jääviysväitteen kohteena olevan henkilön) yksityinen etunsa saattaa olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa. Yhdistyslain esteellisyyssäännöksen soveltamisen ydinaluetta ovat tilanteet, joissa henkilölle on odotettavissa taloudellista tai siihen rinnastettavaa etua. Yksityisen edun laatua tai sen henkilöllistä ulottuvuutta ei ole yhdistyslaissa eikä sen esitöissä määritelty, joten ei ole perusteltua katsoa yksityisen edun tarkoittavan vain rahassa mitattavia etuja. Arvokisavalinta merkinnee jossain muodossa joko suoraan arvokisoista seuraavia tai ainakin urheilu-uran nousuun liittyviä positiivisia taloudellisia vaikutuksia urheilijalle.

Yksityisen edun rajaaminen vain henkilölle itselleen tulevaksi eduksi ei ole perusteltua. Henkilön perhepiirin huomioiminen intressijääviyden muodostumisessa saa osittaista tukea oikeuskirjallisuudessa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että esteellisyys syntyy ainakin silloin, kun yhdistyksen hallituksessa käsitellään jäsenen lähisukulaisen kurinpitoasiaa. Kohta kohdalta on muutoinkin harkittava, onko olemassa jotakin erityistä syytä, jonka vuoksi sukulaisuus aiheuttaisi esteellisyyden. (Halila, Heikki: Yhdistysoikeus 2017 s. 546). Tässä valitusasiassa on kyse C:lle erityisen läheiseen perhepiiriin kuuluvasta henkilöstä, joten katson yksityisen edun vaatimuksen täyttyvän yhdistyslain 37 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Yhdistyslain 37 §:ssä edellytetään, että henkilön yksityinen etu saattaa olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa. Mikä sitten on yhdistyksen edun mukaista, kun kyse ei ole taloudellisesta sopimuksesta vaan arvokisavalinnasta, jolla ei ole selkeästi todettavia seurauksia lajiliiton talouteen tai toimintaan. Kun asiassa on käsillä C:n yksityinen etu, ei yhdistyksen edulle liene tarpeen määrittää täsmällistä sisältöä. Riittää, että edut saattavat olla ristiriidassa, mikä nyt kyseessä olevassa valitusasiassa täyttyy. Urheilun oikeusturvalautakunnassa ei ylipäänsä arvioida Karateliiton päätöksen tarkoituksenmukaisuutta vaan ainoastaan esteellisyyskysymystä ja päätöksen valintakriteerien mukaisuutta.

Esteellisyyttä arvioitaessa ei ole syytä antaa merkitystä sille, onko esteellinen henkilö tosiasiallisesti pyrkinyt epäasiallisesti vaikuttamaan päätöksen sisältöön. Merkitystä sen sijaan tulee antaa sille, miltä päätöksentekomenettely näyttää ulospäin ja onko luottamus asian käsittelyn puolueettomuuteen vaarantunut.

Äänestämistä käytetään yhdistyslaissa yleisesti viittaamaan päätöksentekomenettelyyn. Yksimielisiä päätöksiä ei ole asetettu yhdistyslaissa erityiseen asemaan äänestyspäätöksiin nähden, joten esteellisyyssäännöksen soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä onko asiassa järjestetty nimenomainen äänestys vai onko päätös ollut yksimielinen ilman äänestystä.

Edellä kerrotuin perustein katson, että valintapäätös tulee valituksen kohteena olevilta osin kumota ja palauttaa Karateliittoon uudelleen käsiteltäväksi.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan A:n valituksesta myös muilta osin ilmoitan olevani muista kysymyksistä lautakunnan ratkaisusta ilmenevällä kannalla. 

Vakuudeksi                                                               Jukka Loiva