14/2016 Voimanosto Doping - Antidopingsäännöstö - Elinikäinen toimintakielto - Toimintakiellosta vapauttaminen

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS     Nro 14/2016

13.6.2016    Diaarinro 5/2016

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Voimanostoliitto ry:n hallituksen päätös 24.1.2016

ASIA            

Elinikäisestä toimintakiellosta vapauttaminen

MUUTOKSENHAKIJA

P

KUULTAVAT

Suomen Voimanostoliitto ry

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry

SUOMEN ANTIDOPINGTOIMIKUNTA RY:N VALVONTALAUTAKUNNAN LAUSUNTO JA PÄÄTÖS 10.12.2015

Suomen Voimanostoliitto ry (jäljempänä Voimanostoliitto) on määrännyt P:n 26.2.2002 elinikäiseen kilpailu- ja toimitsijakieltoon katsottuaan P:n syyllistyneen toisen kerran urallaan dopingrikkomukseen. 

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n (jäljempänä ADT) Valvontalautakunta on P:n anomuksen johdosta antamassaan lausunnossa ja päätöksessä 10.12.2015 todennut, että 1.1.2015 voimaan tulleen Suomen antidopingsäännöstön mukaan urheilijan toimintakieltoa voidaan dopingrikkomuksen käsittelyvastuussa olevan antidopingorganisaation harkinnan mukaan lyhentää, jos dopingrikkomus johtaisi voimassaolevan säännöstön mukaan alun perin määrättyä lyhyempään toimintakieltoon. Valvontalautakunnan arvion mukaan P:lle olisi määrätty voimassaolevan dopingsäännöstön mukaan hänen toisesta dopingrikkomuksestaan vuonna 2002 kahdeksan vuoden toimintakielto. Näin ollen toimintakiellon lyhentämisen yleiset edellytykset täyttyivät asiassa.

Valvontalautakunnan ratkaisukäytännössä noin 18 vuoden, noin 14 vuoden ja noin 8 vuoden toimintakieltoja on suositeltu lyhennettäviksi 8 vuoden mittaisiksi. P:n elinikäisen toimintakiellon lyhentäminen olisi vallitsevan ratkaisukäytännön mukainen lopputulos. Toimintakiellon lyhentäminen on Voimanostoliiton harkintavallan piirissä, mutta päätöksenteossa on noudatettava yhdenvertaisuusperiaatetta. Ottaen huomioon sen, että P on ollut toimintakiellossa jo lähes 16 vuotta, toimintakiellon lyhentämiselle tai välittömälle purkamiselle ei ole dopingsäännöstöstä johtuvaa estettä.

Valvontalautakunta on edelleen lausunut, että ammattilaisliittojen alaiseen toimintaan osallistuminen toimintakiellon aikana on sanktioitu vasta vuoden 2015 alusta voimaan tulleessa dopingsäännöstössä. Tätä ennen toimintakielto ei ollut koskenut osallistumista ammattilaisliittojen järjestämään kilpailutoimintaan. Näin ollen P:n ei ollut katsottava rikkoneen toimintakieltoaan osallistumalla ammattilaisliittojen järjestämiin voimanostokilpailuihin vuosina 2003 - 2011. Valvontalautakunta on tältä osin lisäksi todennut, että vuoden 2009 dopingsäännöstön kohta 10.10.1 ei vastannut sisällöltään WADC:n dopingsäännöstön kohtaa 10.10.1, jonka mukaan kiellettyä oli myös antidopingsäännöstöihin sitoutumattomien järjestöjen ja ammattilaissarjojen toimintaan osallistuminen toimintakiellon aikana. 

Vielä Valvontalautakunta on todennut, että myös kielto työskennellä millään tavalla alaikäisten parissa toimintakiellon aikana on otettu dopingsäännöstöön vuonna 2015. Toimiessaan juniorivalmentajana jääkiekossa vuoden 2015 aikana P on siten rikkonut toimintakieltoaan. Valvontalautakunta ei kuitenkaan määrännyt P:lle mainitun rikkomuksen johdosta uutta toimintakieltoa, koska se piti rikkomusta tahattomana ja lievänä. Valvontalautakunnan käsityksen mukaan Suomen antidopingsäännöstöstä ei aiheutunut estettä määrätä P:n elinikäinen toimintakielto päättymään välittömästi. 

SUOMEN VOIMANOSTOLIITTO RY:N HALLITUKSEN PÄÄTÖS

Voimanostoliitto on kokouksessaan 24.1.2016 päättänyt, että P:lle 26.2.2002 määrättyä elinikäistä kilpailu- ja toimitsijakieltoa ei pureta. Päätös on perustunut siihen, että P:n on katsottu rikkoneen toimintakieltoa valmentamalla sen aikana juniorijääkiekkoilijoita. Hallitus on päätöksessään todennut, että P:lle voidaan vapauttaa elinikäisestä kilpailu- ja toimintakiellosta aikaisintaan vuonna 2023 edellyttäen, että hän ei enää riko kieltoa. Kysymys on ollut äänestysratkaisusta, jossa vähemmistöön jääneet kolme hallituksen jäsentä olisivat vapauttaneet P:n kilpailu- ja toimitsijakiellosta 18.12.2015 lukien.

VALITUS PERUSTEINEEN

P on valituksessaan vaatinut, että Voimanostoliiton hallituksen päätös 24.1.2016 kumotaan ja että hänelle määrätty elinikäinen kilpailu- ja toimitsijakielto puretaan.

Perusteinaan P on lausunut, että Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry on lausunnossaan katsonut, että elinikäisen kilpailu- ja toimitsijakiellon purkamiselle välittömästi ei ollut estettä. P on ollut kilpailu- ja toimitsijakiellossa jo lähes 16 vuotta. Muissa vastaavissa tapauksissa Voimanostoliitto on purkanut kilpailu- ja toimitsijakiellon. P:lle oli lisäksi määrätty kysymyksessä oleva kielto kahden dopingrikkomuksen perusteella, kun vastaava kurinpitoseuraamus voidaan nykyään määrätä vasta kolmannesta rikkomuksesta.  

VASTAUS PERUSTEINEEN

Voimanostoliitto on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

Perusteinaan Voimanostoliitto on esittänyt, että liiton dopingsääntöjen mukaan kilpailukiellossa oleva liiton jäsenseuran jäsen ei saa osallistua myöskään ammattilaisliittojen järjestämiin kilpailuihin. Sääntöjen mukaan liiton hallitus rankaisee tätä sääntöä rikkonutta voimanostajaa kahden vuoden kilpailu- ja toimitsijakiellolla rikkomispäivästä alkaen. Toistuvasta kiellon rikkomisesta seuraa sääntöjen mukaan elinikäinen kilpailu- ja toimitsijakielto.

Lisäksi Voimanostoliitto on todennut, että P:n on katsottava rikkoneen voimassa olevaa antidopingsäännöstöä valmentamalla jääkiekkojunioreita vuoden 2015 aikana. Näillä perusteilla Voimanostoliitto katsoo, että P:n elinikäinen kilpailu- ja toimitsijakielto voidaan purkaa aikaisintaan 31.12.2023, mikäli hän ei enää riko kieltoaan.

LAUSUMA           

ADT on P:n valituksen ja Voimanostoliiton vastauksen johdosta antamassaan lausumassa ADT:n Valvontalautakunnan 10.12.2015 antamaan lausuntoon viitaten todennut, että Suomen antidopingsäännöstön osalta P:n kilpailu- ja toimitsijakiellon purkamiselle ei ole estettä.

VASTASELITYS

P on Voimanostoliiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä todennut, että kuten ADT ja ADT:n Valvontalautakunta ovat asiassa todenneet, hän ei ole syyllistynyt mihinkään sellaiseen rikkeeseen, joka estäisi hänelle määrätyn kilpailu- ja toimitsijakiellon purkamisen. 

LISÄLAUSUMAT

Oikeusturvalautakunta on ennen asian ratkaisemista varannut P:lle ja Voimanostoliitolle vielä tilaisuuden lausua siitä, onko P ollut kilpailukieltonsa aikana vuosina 2003 - 2011 Voimanostoliiton jäsenseuran jäsen.

P on lausumassaan todennut, että hän ei ole ollut minkään Voimanostoliiton jäsenseuran jäsen vuosina 2003 - 2011.

Voimanostoliitto on lausumassaan todennut, että se ei ole tietoinen P:n mahdollisesta jäsenyydestä liiton jäsenseuroissa vuosina 2003 - 2011. Voimanostoliitto on kuitenkin todennut, että WADC:n vuoden 2009 sääntöjen kohdassa 10.10.1 on kielletty myös antidopingsäännöstöihin sitoutumattomien järjestöjen ja ammattilaissarjojen toimintaan osallistuminen toimintakiellon aikana.   

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Suullinen käsittely

Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella ja koska asianosaiset eivät ole pyytäneet suullista käsittelyä. 

Pääasiaratkaisu

Tapahtumat ja kysymyksenasettelu

Voimanostoliitto on määrännyt P:n vuonna 2002 toisesta dopingrikkomuksesta elinikäiseen kilpailu- ja toimitsijakieltoon. Voimassa olevan dopingsäännöstön mukaan P:lle olisi toisesta dopingrikkomuksesta määrätty 8 vuoden toimintakielto. Asiassa on riidatonta, että P on osallistunut toimintakiellossa ollessaan vuosina 2003 - 2011 eräisiin ammattilaisliittojen ja yksityisten tahojen järjestämiin voimanostokilpailuihin. Lisäksi on riidatonta, että P on osallistunut jääkiekon juniorivalmennukseen vuoden 2015 aikana.

ADT:n Valvontalautakunta on katsonut, että Suomen antidopingsäännöstö ei muodosta estettä vapauttaa P:tä hänelle määrätystä toimintakiellosta. Voimanostoliitto on päätynyt pitämään P:n toimintakiellon voimassa sillä perusteella, että P on laiminlyönyt noudattaa toimintakieltoaan.

Asiassa on oikeusturvalautakunnassa kysymys siitä, onko P:lle määrätyn elinikäisen toimintakiellon purkamiselle tai lyhentämiselle edellytyksiä.

Dopingrikkomuksen tekohetkellä voimassa olleet ja nykyiset antidopingsäännöt 

Sovellettavaksi tulevan Voimanostoliiton dopingsäännöstön 1.1.1994 rangaistuksia koskevan kohdan 5.1 kolmannen kappaleen mukaan kilpailukielto koskee kilpailemista, valmentamista ja toimitsijana toimimista kaikessa urheilujärjestöjen alaisessa toiminnassa.

Saman dopingsäännöstön kohta 8 koskee muuta kilpailukiellon alaista toimintaa. Sen ensimmäisen kappaleen mukaan kilpailukiellossa oleva liiton jäsenseuran jäsen ei saa ottaa osaa mihinkään, Suomeen tai ulkomaille perustettuun tai mahdollisesti perustettavaan ammattilais- tai minkään muun voimanostoa tai jotakin sen osalajia ohjelmassaan pitävän liiton/yhdistyksen tai vastaavan järjestämään voimanosto- tai sen osalajissa pidettävään kilpailuun (1.1.1997).

Edelleen sääntökohdan 8 toisen kappaleen mukaan tätä sääntöä rikkonutta voimanostajaa Suomen Voimanostoliiton hallitus rankaisee kahden (2) vuoden kilpailu- ja toimitsijakiellolla rikkomispäivästä alkaen. Toistuvasta rikkomuksesta seuraa kyseiselle voimanostajalle elinikäinen kilpailu- ja toimitsijakielto (1.6.1995).    

Voimassaolevan ADT:n Suomen antidopingsäännöstön voimaantulo- ja siirtymäsäännösten (kohta 20.7) mukaan tämä antidopingsäännöstö tulee voimaan 1.1.2015. Tätä antidopingsäännös­töä ei sovelleta taannehtivasti asioihin, jotka olivat kesken ennen voimaan­tulopäivämäärää, seuraavat ehdot huomioiden:

Kohdan 20.7.2 mukaan kohtaa 10.7.5 ja 17 on sovellettava taannehtivasti tulkittaessa aiempia rikko­muksia useiksi dopingrikkomuksiksi; kohtaa 17 kuitenkin vain, jos rajoitussäädöksen ajanjakso ei ole päättynyt voimaantulopäivään mennessä. Muissa tapauksissa, jotka koskevat ennen voimaantulopäivää tehtyä dopingrikkomusta on tapaukseen sovellettava väitetyn dopingrikkomuksen ajankohtana voimassa ollutta antidopingsäännöstöä, paitsi jos Valvontalautakunta päättää, että tapauksessa on sovellettava lievemmän lain peri­aatetta.

Kohdan 20.7.4 mukaan tapauksissa, joissa lopullinen päätös dopingrikkomuksesta on annettu ennen voimaantulopäivämäärää, mutta urheilija tai muu henkilö on voi­maantulopäivämääränä edelleen urheilun toimintakiellossa, urheilija tai muu henkilö voi pyytää dopingrikkomuksen tulosten käsittelyvastuussa ollutta antidopingorganisaatiota harkitsemaan urheilun toimintakiellon lyhentämistä tämän antidopingsäännöstön mukaisesti. Tällainen pyyntö on tehtävä ennen urheilun toimintakiellon päättymistä. Annetusta päätöksestä voi valittaa kohdan 13.2 mukaisesti. Tätä antidopingsäännöstöä ei sovelleta mihinkään tapaukseen, jossa lopullinen päätös todetusta dopingrikkomuk­sesta on annettu ja urheilun toimintakielto on päättynyt.

Edelleen kohdan 20.7.5 mukaan määritettäessä toisesta rikkomuksesta aiheutuvan urheilun toimintakiellon kestoa kohdan 10.7.1 mukaisesti, kun ensimmäisestä rikkomuksesta lange­tettu seuraamus on perustunut ennen voimaantulopäivämäärää voimassa olleeseen säännöstöön, käytetään kyseisestä ensimmäisestä rikkomuk­sesta määritetyn urheilun toimintakiellon kestoa sellaisena, kuin se olisi ollut, jos tämä säännöstö olisi ollut tuolloin voimassa.

Suomen antidopingsäännöstön 2015 kohdan 10.2.1.1 mukaan urheilun toimintakiellon pituus on neljä vuotta, jos dopingrikkomuksessa ei ole kyse erikseen määritellystä aineesta, paitsi jos urheilija tai muu henkilö osoittaa, ettei rikkomus ollut tahallinen.

Saman antidopingsäännöstön kohdan 10.7.1 mukaan urheilijan tai muun henkilön toisesta dopingrikkomuksesta määrättävän urheilun toimintakiellon pituus on pisin seuraavista:

a) kuusi kuukautta

b) puolet ensimmäisestä rikkomuksesta määrätystä urheilun toimintakiellosta ottamatta huomioon mahdollista kohdan 10.6 mukaista lievennystä (”perusseuraamuksesta”)

c) määrätään tästä toisesta rikkomuksesta urheilun toimintakielto kuin se olisi ensimmäinen rikkomus ja kerrotaan sen pituus kahdella. Kohdan 10.6 mukaista lievennystä ei huomioida.

Suomen antidopingsäännöstön 2015 kohdan 10.12.1 ensimmäisen kappaleen mukaan urheilun toimintakieltoon määrätty urheilija tai muu henkilö ei saa urhei­lun toimintakiellon aikana osallistua missään ominaisuudessa mihinkään kilpailu- tai muuhun toimintaan, jonka on järjestänyt tai valtuuttanut mikään Maailman antidopingsäännöstöön tai tähän säännöstöön sitoutu­nut kansainvälinen tai kansallinen urheilujärjestö tai tällaisen jäsenjärjestö tai -seura tai jokin ammattilaissarja tai jokin kansainvälisen tai kansallisen tason urheilutapahtumien järjestäjätaho, eikä myöskään kansallisen tai sitä ylemmän tason toimintaan, jota rahoitetaan julkisista varoista, lukuun otta­matta auktorisoitua antidopingkoulutusta tai kuntoutusohjelmia.

Saman sääntökohdan toisen kappaleen mukaan neljää (4) vuotta pidempään urheilun toimintakieltoon määrätty henkilö saa kärsittyään neljä vuotta urheilun toimintakieltoa osallistua Suomessa sellai­seen alemman tason urheilutoimintaan, joka ei ole Maailman antidoping­säännöstön tai tämän säännöstön alaista. Urheilutapahtuman taso ei saa olla sellainen, että siihen osallistuminen mahdollistaa suoraan tai välillisesti kilpai­lemisen kansallisessa mestaruuskilpailussa tai kansainvälisessä urheilutapah­tumassa esimerkiksi pisteitä keräämällä. Urheilutapahtumaan osallistuminen ei myöskään saa millään tavalla mahdollistaa työskentelyä alaikäisten parissa.

Edelleen vuoden 2015 antidopingsäännöstön kohdan 10.12.3 ensimmäisen kappaleen mukaan, mikäli urheilun toimintakieltoon määrätty urheilija tai muu henkilö rikkoo kohdan 10.12.1 mukaista osallistumiskieltoa, hänen kilpailutuloksensa on hylättävä ja hänelle aiemmin määrättyyn urheilun toimintakieltoon on lisättävä alkuperäisen urheilun toimintakiellon pituinen aika, joka alkaa alkuperäisen urheilun toimintakiellon lopusta lukien.

Oikeudellinen arviointi

Toimintakiellon lyhentämisen yleiset edellytykset

Elinikäisen toimintakiellon on määrännyt Voimanostoliitto, joka voi omalla päätöksellään vapauttaa määräämästään seuraamuksesta, jos Voimanostoliittoa sitovat kansainväliset tai kansalliset antidopingmääräykset eivät tätä oikeutta rajoita (UOL 16/2008 ja 11/2015). Edellä selostetun Suomen antidopingsäännöstön 2015 kohdan 20.7.4 perusteella tilanteessa, jossa toimintakieltoon määrätyn ja toimintakiellossa edelleen olevan urheilijan toimintakieltoon johtanut dopingrikkomus johtaisi voimassaolevan antidopingsäännöstön mukaan alun perin määrättyä lyhyempään toimintakieltoon, toimintakieltoa voidaan toimintakiellosta vastuussa olevan antidopingorganisaation harkinnan mukaan lyhentää. Tässä tapauksessa toimintakiellosta vastuussa oleva antidopingorganisaatio on kiellon määrännyt Voimanostoliitto.

Voimassaolevan antidopingsäännöstön mukaan urheilijalle voidaan määrätä elinikäinen toimintakielto vasta kolmannesta dopingrikkomuksesta. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa P:lle on vuonna 2002 määrätty elinikäinen kilpailu- ja toimitsijakielto toisesta dopingrikkomuksesta.

Määrättäessä P elinikäiseen toimintakieltoon kiellettynä aineena on ollut nandroloni, joka ei ollut erikseen määritelty aine. Vuoden 2015 antidopingsäännöstön mukaan P:n ensimmäisestä rikkomuksesta olisi määrätty neljän vuoden toimintakielto ja sitä seuranneesta toisesta dopingrikkomuksesta kahdeksan vuoden toimintakielto. Näin ollen toimintakiellon lyhentämisen yleiset edellytykset täyttyvät asiassa (ks. myös UOL 11/2015).

P:n menettely kilpailu- ja toimitsijakiellon aikana

P:n elinikäinen toimintakielto on määrätty 26.2.2000 tapahtuneen dopingrikkomuksen perusteella 26.2.2002 annetulla päätöksellä. Määrätyn seuraamuksen eli toimintakiellon laajuutta tulee arvioida rikkomuksen tekemisen aikana voimassa olleiden antidopingmääräysten perusteella. Myöhemmät toimintakiellon sisältöä ja laajuutta koskevat sääntömuutokset eivät voi laajentaa toimintakieltoa siitä, mikä toimintakiellon laajuus on ollut toimintakiellon määräämisen perusteena olleen rikkomuksen ajankohtana. Näin ollen arvioitaessa sitä, onko P rikkonut hänelle määrättyä toimintakieltoa ja onko elinikäisestä toimintakiellosta vapauttamisesta voitu tällä perusteella kieltäytyä, P:n toimintaa tulee verrata toimintakiellon dopingrikkomuksen tekemisen aikana voimassa olleiden määräysten mukaiseen toimintakieltoon.

Voimanostoliiton dopingsäännöstön kohdan 8 mukaan kilpailukiellossa oleva liiton jäsenseuran jäsen ei saa ottaa osaa mihinkään, Suomeen tai ulkomaille perustettuun tai mahdollisesti perustettavaan ammattilais- tai minkään muun voimanostoa tai jotakin sen osalajia ohjelmassaan pitävän liiton/yhdistyksen tai vastaavan järjestämään voimanosto- tai sen osalajissa pidettävään kilpailuun (1.1.1997). Oikeusturvalautakunta toteaa, että sääntökohta velvoittaa sanamuotonsa mukaisesti vain kilpailukiellossa olevia Voimanostoliiton jäsenseurojen jäseniä. P on kiistänyt olleensa kilpailukiellossa ollessaan vuosina 2003 - 2011 minkään Voimanostoliiton jäsenseuran jäsen. Asiasta ei ole esitetty vastanäyttöä. Näin ollen oikeusturvalautakunta katsoo, että P ei ole menetellyt sääntökohdan 8, jossa kielletään vain liiton jäsenseurojen kilpailukiellossa olevia jäseniä osallistumasta myös ammattilaisliittojen ja muiden kilpailunjärjestäjien järjestämään kilpailutoimintaan, vastaisesti.

P:n syyllistyessä elinikäiseen kilpailu- ja toimitsijakieltoon johtaneeseen toiseen dopingrikkomukseen Voimanostoliiton antidopingsäännöstön kohdan 5.1 kolmannen kappaleen mukaan kilpailukielto koski kilpailemista, valmentamista ja toimitsijana toimimista kaikessa urheilujärjestöjen alaisessa toiminnassa.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että edellä mainitusta sääntökohdasta 5.1 ei nimenomaisesti ilmene, mitä tahoja sääntökohdassa tarkoitettiin urheilujärjestöillä.

Voimassa olleen Urheilujärjestöjen dopingsäännöstön 1997, jota Voimanostoliitto oli sitoutunut noudattamaan, kohta 3.3 vastaa sanamuodoltaan edellä mainittua Voimanostoliiton antidopingsäännöstön sääntökohtaa 5.1. Urheilujärjestöjen antidopingsäännöstön johdannossa on todettu, että kaikki valtionapua nauttivat liikuntajärjestöt kuuluvat automaattisesti dopingsäännöstön piiriin. ADT ja ADT:n valvontalautakunta ovat tulkinneet urheilujärjestöjen dopingsäännöstöä siten, että sen mukainen kilpailukielto ei estänyt osallistumista muun kuin antidopingsäännöstön soveltamisalan piiriin kuuluvan tahon toimintaan ja että säännöstö mahdollisti siten osallistumisen ammattilaisliittojen ja säännöstöön sitoutumattomien yksityisten tahojen järjestämään kilpailutoimintaan.

Kysymys on dopingrikkomuksen perusteella määrätyn toimintakiellon laajuutta ja sisältöä koskevasta sääntömääräyksestä. Tällaisen sääntökohdan tulkinnan tulee perustua säännön sanamuotoon ja tulkinnan tulee olla toimintakieltoon määrätyn kannalta ennustettavaa. Oikeusturvalautakunta katsoo, että kilpailukieltoon määrätyn urheilijan osallistumista ammattilaisliittojen ja muiden dopingsäännöstöön sitoutumattomien tahojen järjestämään kilpailutoimintaan ei ollut sääntömääräyksen sanamuodon perusteella kielletty kysymyksessä olevan dopingrikkomuksen tekohetkellä vuonna 2000. Näin ollen P:n ei ole katsottava rikkoneen hänelle 26.2.2002 määrättyä kilpailu- ja toimitsijakieltoa osallistumalla ammattilaisliittojen ja muiden antidopingsäännöstöön sitoutumattomien tahojen järjestämään kilpailutoimintaan vuosina 2003 - 2008.

Voimanostoliitto on lisälausumassaan todennut, että P:n on katsottava rikkoneen kilpailukieltoaan ainakin osallistumalla vuosina 2010 ja 2011 ammattilaisliittojen alaiseen kilpailutoimintaan, koska myös tällainen kilpailutoiminta oli kielletty vuoden 2009 WADA:n antidopingsäännöstössä.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että kuten ADT:n Valvontalautakunta on omassa lausunnossaan asiassa todennut, Suomen kansallinen antidopingsäännöstö poikkesi tältä osin vuosina 2009 - 2014 kansainvälisestä antidopingsäännöstöstä ja toimintakiellon soveltamisala laajennettiin kansallisesti koskemaan kaikkea kilpailutoimintaa vasta vuoden 2015 antidopingsäännöstössä. Ottaen tämän ohella huomioon sen, että P:n, jonka ei ole näytetty olleen vuosina 2003 - 2011 minkään Voimanostoliiton jäsenseuran jäsen, kilpailukieltoa ei ole voitu jälkikäteen sisällöllisesti laajentaa ja siten ankaroittaa taannehtivasti, P:n ei voida katsoa rikkoneen hänelle määrättyä kilpailukieltoa myöskään osallistumalla ammattilaisliittojen ja muiden antidopingsäännöstöön sitoutumattomien tahojen järjestämään kilpailutoimintaan vuosina 2010 ja 2011.    

Voimanostoliitto on lisäksi todennut, että P:tä ei tule vapauttaa elinikäisestä toimintakiellosta, koska tämä on osallistunut jääkiekon juniorivalmennukseen vuoden 2015 aikana.

Esitetyn selvityksen perusteella kysymys on ollut 10 - 12 -vuotiaiden lasten valmentamisesta, josta P on luopunut saatuaan tietää siitä, että vuoden 2015 alusta voimaantulleen antidopingsäännöstön mukaan toimintakieltoon määrätty henkilö ei saa työskennellä alaikäisten lasten parissa urheilutapahtumissa. Sekä ADT että ADT:n Valvontalautakunta ovat lausunnoissaan katsoneet, että kysymys on tältä osin ollut 1.1.2015 voimaantulleen antidopingsäännöstön mukaan toimintakieltoa rikkovasta toiminnasta. Valvontalautakunta on kuitenkin katsonut, että kielto työskennellä millään tavalla alaikäisten parissa on otettu säännöstöön vasta vuoden 2015 alusta. Tätä ennen asiasta ei ollut Valvontalautakunnan lausunnon mukaan ollut selkeää normia. Lisäksi Valvontalautakunta on todennut, että ennen vuotta 2015 vallitseva oikeustila oli ollut yli kymmenen vuoden ajan sellainen, ettei alaikäisten parissa toimimista ollut nimenomaisesti eri antidopingsäännöstöissä kielletty. Vuonna 2002 alaikäisten parissa toimimisesta ei ollut säännöstössä mitään mainintaa eikä sitä ollut määrätty kielletyksi vielä vuoden 2009 säännöstössäkään.       

Oikeusturvalautakunta toteaa, että 1.1.2015 voimaantulleen Suomen antidopingsäännöstön voimaantulo- ja siirtymäsäännösten kohdan 20.7.2 mukaan tapauksissa, jotka koskevat ennen voimaantulopäivää tehtyä dopingrikkomusta on tapaukseen sovellettava väitetyn dopingrikkomuksen ajankohtana voimassa ollutta antidopingsäännöstöä, paitsi jos Valvontalautakunta päättää, että tapauksessa on sovellettava lievemmän lain peri­aatetta. Näin ollen vuoden 2015 dopingsäännöstöä voidaan soveltaa P:n kohdalla vain siinä tapauksessa, että sen soveltaminen johtaisi dopingrikkomuksen tekohetkellä voimassaolleen säännöstön soveltamiseen nähden lievempään lopputulokseen. 

Oikeusturvalautakunta katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt, että P:lle määrätty kilpailu- ja toimitsijakielto olisi P:n toisen dopingrikkomuksen tekohetkellä vuonna 2000 käsittänyt myös toimimisen lasten valmentajana toisessa urheilulajissa. Rangaistuksen sisältöä ei ole voitu muuttaa myöhemmin P:n vahingoksi.  Näin ollen P:n menettelyä arvioitaessa huomioon ei voida ottaa toimintakiellon määräämisen jälkeen tehtyjä toimintakiellon laajuuteen vaikuttaneita muutoksia. 

Asiassa on vielä arvioitava, onko P:n juniorivalmennustoiminta ollut kiellettyä hänelle määrätyn kilpailu- ja toimitsijakiellon aikana Voimanostoliiton oman, dopingrikkomuksen tekohetkellä voimassa olleen dopingsäännöstön perusteella.

Voimanostoliiton edellä selostetun dopingsäännöstön 1.1.1994 kohdan 5.1 kolmannen kappaleen mukaan kilpailukielto koskee kilpailemista, valmentamista ja toimitsijana toimimista kaikessa urheilujärjestöjen alaisessa toiminnassa.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että sanamuotonsa perusteella sanottu sääntökohta kattaa kaiken urheilujärjestöjen alaisen toiminnan. Kuten edellä on todettu, sääntökohta vastaa sanatarkasti voimassa ollutta urheilujärjestöjen dopingsäännöstön 1997 kohtaa 3.3, jota ADT:n Valvontalautakunnan käsityksen mukaan on tulkittu vakiintuneesti siten, että se ei ole koskenut kaikkea alaikäisten lasten parissa urheilutapahtumien yhteydessä toimimista. Koska Voimanostoliitto on asiassa lisäksi itsekin tulkinnut sovellettavia dopingsääntöjä siten, että P:n toimiminen juniorivalmentajana on ollut toimintakieltoa rikkovaa menettelyä vasta vuoden 2015 aikana, oikeusturvalautakunta katsoo, että sääntökohtaa on tulkittava asiassa urheilijan kannalta myönteisesti siten, että P:lle 26.2.2002 dopingrikkomuksen 26.2.2000 perusteella määrätty kilpailu- ja toimitsijakielto ei ole koskenut jääkiekon juniorivalmennuksessa toimimista. P:n ei siten voida katsoa menetelleen hänelle määrätyn toimintakiellon vastaisesti, kun menettelyä arvioidaan toimintakiellon määräämisen hetkellä voimassa olleiden määräysten perusteella. Tämän vuoksi P:n toimimiselle jääkiekon juniorivalmentajana ei ole perusteltua antaa sellaista merkitystä, että se estäisi toimintakiellon lyhentämisen.

Johtopäätökset

Kuten oikeusturvalautakunta on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään todennut, urheilijalle määrätyn toimintakiellon lyhentäminen on lähtökohtaisesti päätösvallan käyttäjän eli kiellon määränneen lajiliiton harkintavallan piiriin kuuluva asia (UOL 11/2015). Oikeusturvalautakunta toteaa, että asiassa ei ole ilmennyt, että P:lle määrätty elinikäinen toimintakielto vaarantaisi P:n perustuslain 18 §:ssä turvattua oikeutta harjoittaa valitsemaansa elinkeinoa. Elinikäisestä toimintakiellosta vapauttamista harkitessaan lajiliiton on kuitenkin noudatettava päätöksenteossaan yhdenvertaisuusperiaatetta eli kohdeltava urheilijoita yhdenvertaisesti (ks. myös UOL 16/2008 ja 11/2015).

P on valituksessaan todennut, että Voimanostoliitto on vastaavissa tapauksissa vapauttanut urheilijan toimintakiellosta. Voimanostoliitto ei ole vastauksessaan ottanut kantaa tähän P:n esittämään väitteeseen.

ADT:n valvontalautakunta on lausunnossaan todennut, että P:n toimintakiellon lyhentäminen olisi sen oman ratkaisukäytännön mukainen lopputulos. Asiassa on jäänyt epäselväksi, minkälainen Voimanostoliiton sisäinen ratkaisukäytäntö on vastaavissa tapauksissa viime vuosina ollut. Oikeusturvalautakunta toteaa kuitenkin, että lautakunnan aikaisemmin ratkaiseman asian UOL 16/2008 yhteydessä on ilmennyt, että Voimanostoliitto on aikaisemmin noudattanut toimintakiellosta armahtamista koskevissa asioissa Valvontalautakunnan suosituksia.

Oikeusturvalautakunta toteaa, että Voimanostoliitto olisi halutessaan voinut esittää ratkaisukäytännöstään vastaavissa tapauksissa P:n väitteen johdosta selvitystä. P on ollut toimintakiellossa jo yli 16 vuotta. Asiassa ei ole ilmennyt, että hän olisi rikkonut toimintakieltoaan tai syyllistynyt dopingrikkomukseen vuoden 2000 jälkeen. Ottaen näiden seikkojen ohella huomioon sen, että Voimanostoliitto on perustanut P:n hakemuksen hylkäävän ratkaisunsa asiassa siihen virheelliseen lähtökohtaan, että P olisi asian arvioinnin kannalta merkityksellisesti rikkonut toimintakieltoaan, oikeusturvalautakunta katsoo, että valituksen kohteena oleva päätös on kumottava ja P on vapautettava hänelle määrätystä kilpailu- ja toimitsijakiellosta välittömästi.       

Päätöslauselma

Suomen Voimanostoliitto ry:n hallituksen päätös 24.1.2016 kumotaan ja P vapautetaan hänelle 26.2.2002 määrätystä elinikäisestä kilpailu- ja toimitsijakiellosta.  

Valitusmaksu palautetaan.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Jukka Sippo                              Samuli Sillanpää

puheenjohtaja                         sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Jukka Sippo, Johanna Lahti, Timo Ojala, Timo Pennanen ja Hilkka Salmenkylä.