17/2012 Kanoottiliitto: Dopingrikkomus

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS     Nro 17/2012

29.06.2012 Diaarinro 11/2012    

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA 

Suomen Kanoottiliitto ry:n hallituksen päätös 24.2.2012 

ASIA  

Dopingrikkomus 

MUUTOKSENHAKIJA 

A 

KUULTAVAT 

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry

Suomen melonta- ja soutuliitto ry / Suomen Kanoottiliitto ry 

HALLITUKSEN PÄÄTÖS 

Suomen Kanoottiliitto ry:n hallitus on 24.2.2012 määrännyt A:lle dopingrikkomuksen vuoksi kahden vuoden urheilun toimintakiellon. A oli antanut positiivisen dopingnäytteen 3.9.2011. Toimintakielto oli alkanut 3.9.2011 ja se päättyy 2.9.2013, koska Suomen Antidopingtoimikunnan valvontalautakunta oli katsonut, että testituloksen viivästymisessä oli ollut kysymys sääntökohdan 10.9.2 mukaisesta huomattavasta viivytyksestä, joka ei ollut riippunut urheilijasta. 

VALITUS PERUSTEINEEN 

A on vaatinut, että Suomen Kanoottiliiton hallituksen päätös 24.2.2012 kumotaan ja hänelle määrätty kahden vuoden urheilun toimintakielto poistetaan tai toissijaisesti, että hänelle määrätty toimintakielto lievennetään enintään yhdeksi vuodeksi. .

A oli 3.9.2011 pidetyn dopingtestin yhteydessä ilmoittanut käyttävänsä X-nimistä valmistetta, joka sisälsi urheilussa kiellettyä ainetta. Positiivinen testitulos oli aiheutunut nimenomaan tämän valmisteen käytöstä, jota hän oli käyttänyt lääkärin määräämänä ja lääkärin valvonnan alaisena sairautensa hoitoon. 

Lääkettä määrättäessä hoitava lääkäri oli kertonut A:lle lääkkeen kuuluvan kiellettyjen aineiden listalle, mutta samassa yhteydessä kuitenkin todennut, ettei erivapaushakemusta ollut tarvetta tehdä, koska lääke oli määrätty sairauden hoitoon. Tähän lääkärin lausumaan A oli luottanut eikä hän siksi ollut hakenut erivapautta valmisteen käyttämiseen ennen sen käyttöä. Positiivisen testituloksen jälkeen A oli yhdessä lääkärin kanssa laatinut erivapaushakemuksen. 

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n erivapauslautakunta oli 12.10.2011 hylännyt A:n erivapaushakemuksen. Päätöksen perusteluissa oli mainittu, ettei A:n oireiden osalta oltu päästy vielä lääketieteelliseen diagnoosiin saakka. Asiassa oli selvää, että erivapautta hakiessaan A:lla ei ollut tietoa lääketieteellisen diagnoosin puuttumisesta. 

A:lla ei ollut aikaisempia dopingrikkomuksia, hän oli lopettanut kilpaurheilu-uransa jo vuonna 2006 ja hän oli aina suhtautunut dopingin käyttöön kielteisesti. Hän oli hakeutunut lääkärin hoitoon talvella 2010-2011 ilmenneiden oireiden vuoksi. Hän oli käynyt usean eri lääkärin vastaanotolla vuoden 2011 aikana, mutta mitään sairautta tai oireita parantavaa lääkitystä ei oltu löydetty ennen kuin vasta kesäkuussa 2011. 

A oli käyttänyt X-nimistä valmistetta vain ja ainoastaan lääkärin määräämänä sairauden hoitoon. Hänen tarkoituksenaan ei ole koskaan ollut suorituskykynsä parantaminen. Pakottava syy edellä mainitun valmisteen käyttöön oli yksiselitteisesti ollut oman sairauden hoitaminen ainoalla asianmukaisella ja mahdollisella hoitotavalla. Hän ei ollut lopettanut valmisteen käyttöä, koska toista yhtä hyvin tehoavaa valmistetta oireiden hoitoon ei ollut löytynyt. 

A:n mukaan hänen kärsimänsä oireet eivät olleet ikääntymisestä johtuvia eivätkä ne myöskään voineet johtua kovasta harjoittelusta tai kilpailurasituksesta. A ei ollut laiminlyönyt hänelle kuuluvaa huolellisuusvelvoitetta mainitun valmisteen käyttöön liittyvissä asioissa. Mikäli lääkäri olisi informoinut häntä erivapauden hakemisessa, positiivista testitulosta ei olisi koskaan aiheutunut. A oli kokenut, että lääketieteellisissä asioissa hänellä oli oikeus ja myös velvollisuus aina luottaa hoitavan lääkärin asiantuntemukseen. Hän ei olisi oman koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella kyennyt arvioimaan erivapaushakemuksen merkitystä valmisteen käytön oikeuttamiselle. Hän oli ollut perustellusti siinä uskossa, että valmisteen käyttö sairauden hoitoon oli kaikilta osin ollut hyväksyttävää lääkärin määräämänä. 

A:n menettelyä koskeva tuottamusarvostelu oli ollut virheellinen tai sitä ei oltu tehty riittävässä määrin. Dopingrikkomus ei ollut aiheutunut hänen tahallisesta menettelystään. Hänen menettelyynsä ei ollut muutoinkaan liittynyt huolimattomuutta, huomattavaa huolimattomuutta tai niiden laiminlyöntiä.

VASTAUKSET PERUSTEINEEN 

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry (jäljempänä ADT) on vaatinut, että valitus hylätään. 

Vastauksensa perusteina ADT on viitannut A:n valituksen liitteenä 1 toimitettuun ADT:n valvontalautakunnan 25.1.2012 asiassa tekemään päätökseen, joka oli linjassa muihin valvontalautakunnan antamiin suosituksiin. 

A:n valituksessa ei ollut tullut ilmi mitään uutta ja asiaan vaikuttavaa tietoa. Tasomäärityksensä perusteella A:n olisi tullut hakea erivapautta kielletyn aineen käyttöön etukäteen ja kokeneena urheilijana hänen olisi tullut tämä myös tietää. Hän oli hakenut erivapautta vasta 3.9.2011 antamansa testituloksen jälkeen. 

ADT:n erivapauslautakunta eikä valvontalautakunta ollut myöntänyt A:lle erivapautta, koska hänen käyttämänsä lääkitys ei ollut täyttänyt World Antidoping Agency:n (jäljempänä WADA) suosituksia. A:lla ei ollut ollut orgaanista vikaa ja hänen käyttämästään kielletystä aineesta oli katsottu olevan hyötyä hänen lajissaan. Vaikka hänelle olisikin myönnetty erivapaus positiivisen testituloksen antamisen jälkeen 3.9.2011, hän oli joka tapauksessa jo syyllistynyt dopingrikkomukseen, sillä hänen olisi tullut hakea erivapautta jo etukäteen. 

Suomen melonta- ja soutuliitto ry / Suomen Kanoottiliitto ry on vaatinut, että valitus hylätään. 

A oli antaessaan positiivisen dopingnäytteen 3.9.2011 syyllistynyt dopingrikkomukseen, koska hän ei ollut hakenut käyttämälleen lääkkeelle erivapautta. Hänelle oli määrätty urheilun toimintakielto ensimmäisestä dopingrikkomuksesta määrättävän seuraamuskäytännön mukaisesti kahdeksi vuodeksi.  

A:lla oli takanaan pitkä urheilu-ura, joten hän tunsi melonnan kilpailusäännöt sekä ADT:n säännöt urheilussa kielletyistä aineista. Hän oli lunastanut itselleen kilpailulisenssin, jota ilman ei saanut kilpailla Kanoottiliiton kilpailuissa. Urheilijan oli voitava katsoa tuntevan lajin kilpailusäännöt ja niihin liittyen myös dopingsäännöstöt ja hänen tuli täten tietää, miten toimia kilpailu- ja harjoituskaudella. 

Erivapauden saattoi saada taannehtivasti vain seuraavissa tilanteissa: 

a)    Kun lääkkeen tai menetelmän käyttö oli ollut välttämätöntä akuutissa lääketieteellisessä tilanteessa. 

b)    Kun lääkkeen tai menetelmän käyttö oli tapahtunut ennalta arvaamattomassa äkillisessä tilanteessa, jolloin urheilijalla ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta jättää erivapausanomusta tai erivapauslautakunnalla ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta käsitellä erivapausanomusta ennen dopingtestiä. 

VASTASELITYS JA VALITUKSEN TÄYDENNYS 

A on vastaselityksessään viitannut valitukseensa ja sen perusteluihin. Hän on lisäksi täydentänyt valitustaan ja valituksensa perusteluja toimittamalla oikeusturvalautakunnalle häntä hoitaneen lääkärin näkemyksen kielletyn aineen käytöstä. 

A oli toiminut asiassa rehellisesti ja vilpittömässä mielessä ja luottanut lääkäriltään saamiinsa ohjeisiin erivapauden hakemista koskien. Nämä lääkärin antamat toimintaohjeet olivat olleet erityisen ratkaisevassa asemassa arvioitaessa A:n toimintaa asiassa ja tämä tuli ottaa huomioon arvioitaessa hänen huolellisuuttaan asiassa. 

A oli saanut hoitavan lääkärin lausuman asiassa 16.4.2012. Hänellä todettu sairaus ja siihen kohdistettu lääkitys täyttivät kaikki WADA:n vahvistaman kansainvälisen erivapausstandardin kohdat 1-4. Hän oli käyttänyt X-nimistä valmistetta niin pieninä kerta-annoksia, ettei hän ollut urheilullisesti hyötynyt aineen käytöstä. 

Edellä mainitun lääkärinlausunnon mukaan A:n hormoniarvot olivat alentuneet niin sanotun tuntemattoman syyn perusteella. Ainoa mahdollinen syy alenemaan oli elimellinen vika. Elimellinen vika arvojen alenemaan saattoi johtua hänelle tehdystä leikkauksesta. 

Hoitavan lääkärin antaman lausunnon mukaan A:n sairautta ei ole ollut mahdollista diagnosoida tarkasti mihinkään ICD10 diagnoosiluettelossa mainittuun diagnoosiin. Tämän vuoksi erivapaushakemusta ei oltu pystytty perustelemaan luettelon mukaisella tarkalla diagnoosilla. Asiassa tuli ottaa huomioon, että päätökset sekä erivapauden hakemisesta että siitä tehdystä valituksesta olivat perustuneet selvästi puutteelliseen asian selvitykseen. Edelleen lääkärinlausunnon perusteella voitiin todeta, että A:lla ei ole nykyisen diagnoosiluettelon voimassa ollessa ollutkaan todellisia mahdollisuuksia saada erivapautta X-nimisen valmisteen käyttöön siitä riippumatta, milloin hän oli hakenut tai hänen olisi tullut erivapautta hakea.     

KUULTAVIEN VASTINEET VALITUKSEN TÄYDENNYKSEN JOHDOSTA 

ADT on vastineessaan toistanut aikaisemmin asiassa lausumansa ja lisäksi lausunut, että lääkärinlausunnon perusteella A:n hormoniarvot olivat olleet normaalit ja hänen ikäänsä vastaavalla tasolla. Väite hormoniarvojen alentumisesta niin sanotun tuntemattoman syyn vuoksi ei pitänyt paikkaansa. Lisäksi A:lle tehdyllä leikkauksella ei ollut merkitystä asiassa. 

A:n olisi tullut hakea erivapautta kielletyn aineen käyttöön etukäteen ja aloittaa lääkitys vasta erivapauslautakunnan myönnettyä hänelle erivapauden. Hänen olisi tullut kokeneena urheilijana ymmärtää myös se, että erivapautta ei myönnä hoitava lääkäri vaan erivapauslautakunta, joka ei ollut tulkinnut virheellisesti WADA:n suosituksia erivapaudesta käyttää kyseessä olevaa kiellettyä ainetta kilpaurheilun yhteydessä. 

Perusteet, joiden nojalla erivapaus kyseisen aineen käytölle voitiin myöntää, oli selkeästi mainittu WADA:n suosituksessa. Ikääntymisen aiheuttama hormoniarvojen vajaus oli yksiselitteisesti esitetty tilana, jonka perusteella erivapautta ei tullut myöntää. 

Suomen melonta- ja soutuliitto ry / Suomen Kanoottiliitto ry on vastineessaan toistanut aikaisemmin asiassa lausumansa ja ilmoittanut, että se pysyy hallituksensa aikaisemmin tekemässä päätöksessä 

OIKEUSTURVALAUTAKUNNAN PÄÄTÖS 

Käsittelyratkaisu 

Suullinen käsittely 

Asia on ratkaistu suullista käsittelyä toimittamatta, koska asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella eivätkä asiaan osalliset ole suullista käsittelyä pyytäneet. 

Pääasiaratkaisu 

Perustelut 

A on hänelle 3.9.2011 tehdyn dopingtestin yhteydessä myöntänyt käyttäneensä X-nimistä valmistetta, joka sisälsi urheilussa kiellettyä ainetta. Hän on todennut testituloksen aiheutuneen suoraan tämän valmisteen käytöstä eikä hän ole kiistänyt testitulosta. 

Oikeusturvalautakunnan ratkaistavana olevassa asiassa on kysymys siitä, miten A:n menettelyä ja häneltä edellytettävää huolellisuuden tasoa on tilanteessa arvioitava sekä siitä, onko A:lle tuomittu urheilun toimintakielto poistettava tai sitä alennettava. 

Oikeuskirjallisuuden kannanotot 

Oikeuskirjallisuudessa Lauri Tarasti on teoksessaan Legal Solutions in International Doping Cases, Milano, 2000, sivuilla 65-67, 85-86 ja 97-98 todennut, että dopingista johtuvassa kurinpitomenettelyssä ei olla sidottuja rikosprosessin oppeihin. Mikäli dopingnäyte on positiivinen, todistustaakka kääntyy. Ellei urheilija voi osoittaa hyväksyttävää syytä positiiviseen dopingtulokseen, hänen oletetaan syyllistyneen dopingiin. Lisäksi Heikki Halila on teoksessaan Oikeudellistuva urheilu, Helsinki, 2006, sivulla 254 todennut, että urheilullisena perusteena urheilijan ankaralle vastuulle dopingtapauksissa on se, että urheilijalla on aktiivinen velvollisuus olla perillä siitä, mitä hän syö ja mitä hänen kehoonsa laitetaan. 

A:lta edellytettävä huolellisuuden taso ja hänen menettelynsä asiassa 

Valituksessa todetuin tavoin A on menestynyt entinen maratonmeloja, joka nykyisin kilpailee lähinnä kilpailujen tuoman jännityksen ja nautinnon vuoksi. Hän on ilmoittanut lopettaneensa kilpaurheilu-uransa jo vuonna 2006. Oikeusturvalautakunnan näkemyksen mukaan A:ta voidaan pitää kokeneena urheilijana ja hänen on urheilu-uransa aikana täytynyt olla tietoinen myös dopingsäännöksistä ja niihin liittyvistä määräyksistä kiellettyjen aineiden suhteen. Näin ollen A:lta voidaan täysin perustellusti odottaa varsin korkeaa huolellisuuden tasoa siitä huolimatta, että hän on jo lopettanut varsinaisen kilpaurheilu-uransa. 

Tätä huolellisuuden tasoa ei oikeusturvalautakunnan näkemyksen mukaan vähennä myöskään lääkärin antama ohje tai tulkinta siitä, että urheilussa kielletylle valmisteelle ei ole haettava erivapautta, koska se on määrätty sairauden hoitoon. Entisenä huippu-urheilijana A:n on täytynyt tietää, ettei päätöstä erivapaudesta ja sen myöntämisestä tee häntä hoitava lääkäri, vaan ADT:n toimielimet. Edelleen on otettava huomioon, että dopingtapauksissa noudatettavan ankaran vastuun mukaan urheilijalla on aktiivinen velvollisuus olla perillä siitä, mitä hänen kehoonsa laitetaan. A ei voi lähtökohtaisesti vapautua tästä vastuusta pelkästään lääkärin hänelle antaman ohjeen tai neuvon perusteella. 

Oikeusturvalautakunta katsoo, ettei lääkärin antama ohje tai neuvo ole voinut vapauttaa A:ta tässä tapauksessa siitä ankarasta vastuusta, joka hänellä urheilijana on kiellettyjen aineiden käyttöön liittyen. A:n on katsottava joka tapauksessa syyllistyneen dopingrikkomukseen, vaikka ADT:n erivapauslautakunta olisikin myöntänyt hänelle erivapauden kielletyn aineen käyttöön, sillä hän ei ollut hakenut kielletyn aineen käytölle erivapautta etukäteen. 

Vastaselityksessä mainitun mukaisesti A on oikeutettu käyttämään asianmukaista hoitoa sairauteensa ja sen oireiden helpottamiseen. Tästä ei kuitenkaan automaattisesti seuraa sitä, että kiellettyjen aineiden listalla olevaa ainetta sisältävän valmisteen käyttöön liittyvän erivapaushakemuksen hylkääminen ja sääntötulkinnan tekeminen tähän liittyen olisi jollakin tavoin kohtuutonta A:n kannalta. 

Suomen Antidopingsäännöstön 10.2 kohdan säännös 

Suomen Antidopingsäännöstön 10.2 kohdan mukaan kyseisen säännöstön kohdassa 2.1 (urheilijan näytteessä on kiellettyä ainetta, sen aineenvaihduntatuotetta tai merkkiainetta) tarkoitetusta urheilijan tai muun henkilön ensimmäisestä rikkomuksesta on määrättävä kahden vuoden urheilun toimintakielto. 

A:n dopingtapausta koskevan ADT:n valvontalautakunnan 25.1.2012 tekemän päätöksen mukaan kynnys määrätä antidopingsäännöstön 10.2 kohdan mukaista kahden vuoden toimintakieltoa lyhyempi toimintakielto on korkea. 

Edellä kerrotut perusteet huomioiden urheilun oikeusturvalautakunta katsoo, ettei asiassa ole edellytyksiä antidopingsäännöstön 10.4 tai 10.5 kohtien soveltamiselle. Näin ollen asiassa ei ole syytä muuttaa Suomen Kanoottiliitto ry:n hallituksen 24.2.2012 A:lle dopingrikkomuksen vuoksi määräämää kahden vuoden urheilun toimintakieltoa. 

Päätöslauselma 

A:n valitus hylätään. Suomen Kanoottiliitto ry:n hallituksen päätöstä 24.2.2012 ei muuteta. 

Valitusmaksua ei palauteta. 

Ratkaisu oli yksimielinen. 

Muutoksenhaku 

Suomen antidopingsäännöstön kohdan 13.2 mukaan tähän päätökseen saa hakea muutosta Kansainväliseltä urheilun välimiesoikeudelta CAS:lta niin kuin sen säännöissä määrätään.                                                   

Risto Jalanko                              Sami Korhonen puheenjohtaja                            sihteeri  

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Risto Jalanko, Kristiina Rintala, Mika Palmgren, Thomas Stenius ja Marja Ramm-Schmidt