9/2009 Jalkapallo: Kurinpito- Pelikielto, Kurinpito- Toimitsijakielto

URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA

PÄÄTÖS           9/2009

15.6.2009         Diaarinro 11/2008

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Suomen Palloliitto ry:n valitusvaliokunnan päätös 4.7.2008, jolla Pertti Nissinen on määrätty määräaikaiseen peli- ja toimitsijakieltoon 

ASIA 

Peli- ja toimitsijakielto 

MUUTOKSENHAKIJA

Pertti Nissinen 

KUULTAVA

Suomen Palloliitto ry 

VALITUSVALIOKUNNAN PÄÄTÖS

Suomen Palloliiton valitusvaliokunta on todennut päätöksessään 4.7.2008, että Suomen Palloliiton kurinpitovaliokunnan 28.5.2008 Pertti Nissiselle määräämää 11.2.2009 päättyvää peli- ja toimitsijakieltoa ei muuteta. Nissinen oli tarjonnut Fotbollsförening Jaro jalkapalloseura rf:n vastuuvalmentajalle noin 17.000 euron suoritusta jalkapallo-ottelun häviämisestä, tarjonnut 3.000 euron suoritusta Jalkapalloseura Rakuunat ry:n maalivahdille KuPS-Rakuunat ottelun häviämisestä ja Warkaus JK:n vastuuvalmentajana pyrkinyt vaikuttamaan JJK- Warkaus JK -ottelun lopputulokseen muun muassa epäedullisilla kokoonpanoratkaisuilla.

Nissinen oli tuomittu Vantaan käräjäoikeuden lainvoimaa vailla olevalla tuomiolla 6.3.2008 kahdesta lahjomisesta elinkeinotoiminnassa ja törkeästä petoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Nissinen oli rikkonut vuosina 2003 ja 2004 voimassa olleiden Suomen Palloliiton rangaistusmääräysten 2 §:n c-kohtaa, koska Nissisen edellä selostettu menettely oli kyseisen kohdan tarkoittamaa epäurheilijamaista käyttäytymistä.

Kun urheilun kurinpidon tarkoitus ja kurinpitoseuraamusten edellytykset tavallisesti poikkeavat rikosoikeudenkäynnin tarkoituksen ja rangaistuksen edellytyksistä, oli Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisusta nro 12/2008 ilmenevän oikeusohjeen perusteella mahdollista määrätä kurinpitoseuraamus jo ennen lainvoimaisen ratkaisun antamista rikosasiassa. Menettelyn tuli vastata asianomaisia kurinpitosäännöksiä. Tosiasioiden osalta näyttö voitiin esittää kurinpitoasioissa itsenäisesti tai se oli mahdollista perustaa siihen, mitä oikeuskäsittelyssä oli ilmennyt. 

VALITUS PERUSTEINEEN

Nissinen on valituksessaan vaatinut, että hänelle ei määrätä peli- ja toimitsijakieltoa Vantaan käräjäoikeuden tuomion 6.3.2008 perusteella. Nissinen on toissijaisesti vaatinut, että hänelle määrättyä peli- ja toimitsijakieltoa lievennetään oleellisesti niin, että se katsotaan jo päättyneeksi. Nissinen on lisäksi vaatinut, että Suomen Palloliitto velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Urheilun oikeusturvalautakunnassa.

Asiassa olisi tullut järjestää suullinen käsittely Suomen Palloliiton valitusvaliokunnassa. Vantaan käräjäoikeuden tuomiosta 6.3.2008 ei ilmennyt asianmukaisesti ja riittävästi oikeuskäsittelyssä esitetty todistelu eikä Nissisen kuuleminen Suomen Palloliiton kurinpitovaliokunnassa lainkaan sen päätöspöytäkirjasta 28.5.2008. Valitusvaliokunta ei ole voinut tietää, mitä todistelu ja kuuleminen olivat olleet sisällöltään. Tosiasioita koskevaa näyttöä ei voitu esittää ja arvioida siten kuin valitusvaliokunnan päätöksessä oli tehty.  Nissinen ei ollut saanut valitusvaliokunnalta kaikkea kurinpitomenettelyyn liittyvää aineistoa. Asiakirjojen esittämispyynnöstä ja muista kurinpitomenettelyä koskevista pyynnöistä ei ollut päätöksissä mitään mainintaa. Valitusvaliokunnan nojautuminen käräjäoikeuden ja kurinpitovaliokunnan lopputuloksiin ei täyttänyt kurinpitomenettelyn vähimmäisvaatimuksia.

Perustetta kuripitotoimenpiteelle ei ollut Vantaan käräjäoikeuden tuomiolauselman 3 kohdan (törkeä petos 6.6.2004) osalta. Käräjäoikeuden tuomion mukaan väite epäedullisista     kokoonpanoratkaisuista tarkoitti sitä, että maalivahti Jorma Naakka oli jätetty pois Warkaus JK:n kokoonpanosta ottelussa 6.6.2004. Naakka oli toiminut ottelussa vaihtomiehenä ja maalivahtina oli pelannut joukkueen toinen maalivahti Mikko Savolainen. Päätösvalta pelaajista ja heidän vaihdoistaan kuului valmentajalle eikä pelauttamista koskevia ratkaisuja ollut koskaan aikaisemmin väitetty epäurheilijamaisiksi tai vedonlyöntipetoksiksi. Vaihtopelaajien käyttäminen jalkapallo-ottelussa ei voinut olla epäurheilijamaista tai rikollista. Naakan kohdalla kysymys olisi ollut kolmannesta pelistä viikon aikana, minkä Nissinen oli katsonut liialliseksi polven ristisideleikkauksesta toipuvalle maalivahdille. Savolaisella oli muitakin ominaisuuksia, jotka puolsivat hänen pelaamistaan kyseisessä ottelussa. Kukaan ei ollut edes jälkikäteen esittänyt väitettä, että Savolainen olisi pelannut ottelussa huonosti. Nissisellä ei ollut ollut mitään etukäteistä ilmoitusvelvollisuutta Savolaisen peluuttamisesta Veikkaus Oy:n asiamiehille. Tämän vuoksi peli- ja toimitsijakieltoa oli tuntuvasti lievennettävä siltä osin kuin se perustui Vantaan käräjäoikeuden tuomiolauselman 3 kohtaan.

Vantaan käräjäoikeuden tuomiolauselman 1 ja 2 kohtien (lahjominen elinkeinotoiminnassa 15.7.-31.8.2003 ja lahjominen elinkeinotoiminnassa 5.6.2004) osalta kysymys oli ollut kahdesta puhelinsoitosta, joiden väitettiin tapahtuneen heinä-elokuussa 2003 ja 5.6.2004. Kohdassa 1 Sixten Boströmin kertomus ei yksin riittänyt näytöksi Nissisen syyllistymiseen rikokseen ja epäurheilijamaiseen käyttäytymiseen. Samoin kohdassa 2 Tatu Niskasen  kertomus ei yksin riittänyt näytöksi Nissisen syyllistymiseen rikokseen ja epäurheilijamaiseen käyttäytymiseen. 

VASTAUS PERUSTEINEEN

Suomen Palloliitto on vastauksessaan todennut, että valitus tulee hylätä.Suulliseen käsittelyyn ei ollut valitusvaliokunnassa tarvetta, koska jo pelkkä tuomioistuimessa kuuleminen riitti kurinpitomenettelyn perustaksi. Nissisen kurinpitomenettelyssä esittämillä asiakirjojen toimittamisvaatimuksilla ja itse asiakirjoilla ei ollut merkitystä kurinpitoasiassa. Valitusvaliokunnalla ei ollut hallussaan Nissisen pyytämää aineistoa. Nissisen olisi tullut pyytää asiakirjat niiden ensisijaiselta haltijalta.

Lajiliiton sisäisen kurinpidon ja rikosasian näyttö- ja tuomitsemiskynnys olivat erilaisia. Rikosasian tuomitsemiskynnys oli korkeampi kuin kurinpitomenettelyssä. Lajiliittojen rangaistusmääräysten soveltaminen ei edellyttänyt tuomioistuimen päätöstä. Lajiliitto voi kohdistaa sääntöjensä mukaisia lajin sisäisiä kuripitotoimia ennen lainvoimaista tuomiota. Muutoksenhaulla ei ollut lykkäävää vaikutusta päätösten toimeenpanoon. Nissiselle määrätty kurinpitoseuraamus perustui Suomen Palloliiton rangaistusmääräyksiin. Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisusta nro 12/2008 ilmeni, että näyttö oli mahdollista perustaa pelkästään siihen, mitä oikeuskäsittelyssä on ilmennyt. Käräjäoikeuden päätöksestä ilmenivät  Boströmin ja Niskasen lahjomisyritykset sekä JJK-Warkaus JK ottelun lopputuloksen manipulointi. Lahjontayritykset ja ottelun lopputuloksen manipulointi olivat kiistatta epäurheilijamaisia. Ottelun lopputuloksen manipulointi tai sen yritys oli lisäksi epäurheilijamaista, vaikka menettely ei olisi rikos. Nissisen menettely oli lisäksi käräjäoikeuden mielestä ollut kaikkien kohtien osalta rangaistusmääräysten tarkoittamalla tavalla lainvastaista.  Nissiselle langetetut rangaistukset olivat kestoltaan kohtuullisia eikä niitä ollut syytä lyhentää. 

VASTASELITYS

Nissinen on Suomen Palloliiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä todennut, että hänellä oli oikeus saada tieto siitä, mitä aineistoa Suomen Palloliitolla on asiassa sekä jäljennökset kyseisestä aineistosta. Alkuperäinen tutkintapyyntö poliisille kaksine liitetiedostoineen oli Suomen Palloliiton hallussa. Kurinpitomenettelyä, jossa sen kohde ei saa  kaikkea asiaan liittyvää aineistoa, ei voida pitää kurinpitomenettelyn vähimmäisvaatimukset täyttävänä.  Mitään asiallista estettä asiakirjojen toimittamiselle ei ollut. Helsingin hallinto-oikeus on 25.6.2008 oikeuttanut Nissisen saamaan vaaditut tiedostot. Päätöksestä on valitettu, joten asiakirjat olivat edelleen luovuttamatta.

Päätöksen perustaminen Nissisen kuulemiseen muun todistelun ohessa käräjäoikeudessa ei täyttänyt asianmukaisen kurinpitomenettelyn vaatimuksia. Urheilun oikeusturvalautakunnan päätöksessä nro 12/2008 asiaan osalliset eivät olleet pyytäneet suullista käsittelyä. Lisäksi viitatussa päätöksessä oli ollut alusta pitäen selvää, että valittaja oli päästänyt toisen maalin yrittämättä torjua laukausta ja että hän oli vastaanottanut ainakin 1.500 euroa korvaukseksi joukkueen häviöstä. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa tilanne ei ollut Nissisen osalta samanlainen. Tuomiossa oli todettu, ettei pelitapahtumissa ottelussa JJK- Warkaus JK ollut näytetty olleen mitään epätavallista. Tämän todistelun olisi pitänyt olla ratkaisevaa niin syytteelle kuin kurinpitomenettelylle. Suomen Palloliitto ei ollut vastineessaan kyennyt esittämään ainoatakaan perustetta väitetylle manipuloinnille. Valmentajan päätös siitä, kumpi maalivahdeista pelaa ei pitänyt sisällään minkäänlaista lopputuloksen manipulointia.  Maalivahteja Naakkaa ja Savolaista tuli kuulla Urheilun oikeusturvalautakunnassa.  

NISSISEN LAUSUMA

Lautakunta on pyytänyt Nissiseltä lausumaa sen jälkeen kun Helsingin hovioikeus on antanut asiassa tuomion 27.2.2009. Helsingin hovioikeus ei ole muuttanut Vantaan käräjäoikeuden tuomiota 6.3.2008 syyksilukemisen tai rangaistusseuraamuksen osalta. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Nissinen on 7.4.2009 peruuttanut valituksensa siltä osin kuin se koskee Vantaan käräjäoikeuden tuomion 6.3.2008 tuomiolauselman kohtiin 1 ja 2 perustuvaa epäurheilijamaista käyttäytymistä ja niistä määrättyä peli- ja toimitsijakieltoa.

Nissinen on valituksen osittaisen peruuttamisen jälkeenkin pyytänyt edelleen, että hänelle määrättyä peli- ja toimitsijakieltoa lyhennetään oleellisesti, koska Vantaan käräjäoikeuden tuomion 6.3.2008 tuomiolauselman kohdassa 3 ei ollut kysymys epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä.

Nissisellä oli suuri intressi saada lautakunnan päätös siihen, onko hän syyllistynyt epäurheilijamaiseen käyttäytymiseen tuomiolauselman kohdassa 3, vaikka peli- ja toimitsijakielto oli päättynyt. Ratkaisu koski myös koko Warkaus JK:n silloista joukkuetta ja jalkapalloilua laajemminkin.

Virallinen syyttäjä ja Veikkaus Oy eivät olleet hovioikeudessa enää väittäneet, että ottelun JJK-Warkaus JK pelitapahtumissa olisi ollut jotain epätavallista. Henkilötodistelussa ei myöskään ollut tullut esille mitään epätavallista, vaan kaikki hovioikeudessa kuullut pelaajat olivat pitäneet ottelua aitona ja rehtinä ottelutapahtumana. Hovioikeuden näytön arviointi ja johtopäätökset eivät pitäneet sisällään mitään, mikä oikeuttaisi katsomaan, että Nissinen olisi syyllistynyt epäurheilijamaiseen tekoon. 

PÄÄTÖS

Käsittelyratkaisut

Oikeussuojan tarve eli valitusintressi

Kurinpitoseuraamuksen määrääminen merkitsee aina myös sitä, että urheilijan maine urheilun sääntöjen ja reilun urheiluhengen noudattajana huononee. Lisäksi määrätyllä ja kärsityllä kurinpitoseuraamuksella voi olla merkitystä urheilijan joutuessa vastedes kurinpitomenettelyn kohteeksi. Esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa aikaisempi ja uusi teko ovat samankaltaisia, uudesta teosta saatetaan määrätä aikaisemman teon takia ankarampi seuraamus kuin, jos urheilija olisi kurinpitomenettelyn kohteena ensimmäistä kertaa. Näistä syistä vaikka urheilija on kärsinyt kurinpitoseuraamuksen kokonaan, se ei poista urheilijan oikeussuojan tarvetta eli valitusintressiä. Estettä valituksen tutkimiseen kurinpitoseuraamuksen suorittamisen takia ei ole. 

Suullinen käsittely

Ratkaistessaan asian, jossa on kysymys kurinpitorangaistuksen kumoamisesta tai rangaistuksen lieventämisestä, lautakunta kuulee riitaisessa tilanteessa usein todistajia ja ottaa vastaan muuta todistelua. Suullisessa käsittelyssä esitetyn näytön perusteella arvioidaan, onko valittajan riittävällä varmuudella selvitetty syyllistyneen siihen menettelyyn, jonka perusteella häntä on rangaistu.

Lautakunnassa on tässä tapauksessa kysymys sen arvioinnista, onko valittaja syyllistynyt hänen syykseen sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa luettuun menettelyyn, jota on valituksessa tarkoitetussa Suomen Palloliiton valitusvaliokunnan ratkaisussa pidetty myös liiton kurinpitomääräyksissä tarkoitettuna epäurheilijamaisena käyttäytymisenä. Hovioikeuden ratkaisuun on haettu muutosta, mutta kysymystä valitusluvan myöntämisestä ei ole vielä korkeimmassa oikeudessa ratkaistu.

Vaikka käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut eivät sido lautakuntaa, on lautakunnan pohdittava, riittävätkö ne  jo sellaisenaan näytöksi siitä, että valittaja on menetellyt tavalla, joka on osaltaan johtanut kurinpitorangaistuksen määräämiseen vai onko lautakunnan toimitettava asiassa suullinen käsittely.

Urheilun oikeusturvalautakunnan toiminnan ensisijaisena tarkoituksena on tarjota oikeussuojaa asioissa, jotka eivät kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Lautakunta ja yleinen tuomioistuin saattavat  tästä huolimatta joutua käsittelemään samaan tosiseikastoon perustettuja omaan toimivaltaansa kuuluvia vaatimuksia.  Ne voivat siten joutua arvioimaan näyttöä saman todistelun pohjalta. Ne voivat tällöin päätyä toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Tällainen tilanne ei kuitenkaan olisi oikeusturvajärjestelmän johdonmukaisuuden ja tiettyyn historialliseen tapahtumainkulkuun liittyvän oikeustilan pysyvyyden kannalta toivottavaa.  Tähän liittyen on pohdittava, onko lautakunnan edes syytä suorittaa itsenäistä näytön arviointia tapauksessa, jossa näyttö on jo arvioitu yleisessä tuomioistuimessa.  Ratkaisussaan nro 12/2008  lautakunta on katsonut, että kurinpitomenettely oli tietyin reunaehdoin voitu perustaa yleisen tuomioistuimen tuomiossa todettuun tapahtumainkulkuun. Tämä lähestymistapa saattaa sisältää oikeusturvariskejä varsinkin, jos kysymys on ollut summaarisesta tai kirjallisesta menettelystä yleisessä tuomioistuimessa.

Punnittuaan edellä mainittuja seikkoja lautakunta on päätynyt siihen, että yleisen tuomioistuimen selvitetyiksi katsomat tosiseikat voidaan lähtökohtaisesti ottaa lautakunnan ratkaisun pohjaksi, ellei ole esitetty tai muuten ilmene erityisen painavia syitä yleisessä tuomioistuimessa vastaanotetun tai muun asiaan liittyvän vasta lautakunnassa esitettävän suullisen todistelun välittömään arviointiin. Tässä tapauksessa tällaisia syitä ei ole esitetty.

Edellä kerrotuilla perusteilla suullisen käsittelyn toimittamista koskenut pyyntö hylätään. 

Pääasiaratkaisu

Tosiasiat ja kysymyksenasettelu

Vantaan käräjäoikeus on tuominnut Nissisen 6.3.2008 antamallaan tuomiolla kahdesta lahjomisesta elinkeinotoiminnassa ja törkeästä petoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Nissinen on valittanut tuomiosta hovioikeuteen, joka ei ole tuomiollaan 27.2.2009 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Nissinen on hakenut tuomiosta valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, joten hovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.

Suomen Palloliiton kurinpitovaliokunta on käräjäoikeuden tuomion jälkeen määrännyt 28.5.2008 antamallaan päätöksellä Nissisen peli- ja toimitsijakieltoon. Kurinpitovaliokunnan ratkaisu perustuu tapahtumainkulun osalta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevään. Suomen Palloliiton valitusvaliokunta ei ole muuttanut valituksen kohteena olevalla 4.7.2008 antamallaan päätöksellä kurinpitovaliokunnan päätöstä.

Nissisen peruutettua valituksensa siltä osin kuin se koskee Vantaan käräjäoikeuden tuomion 6.3.2008 tuomiolauselman kohtiin 1 ja 2 perustuvaa epäurheilijamaista käyttäytymistä ja niistä määrättyä peli- ja toimitsijakieltoa, lautakunnassa on kysymys ensiksikin siitä, onko kurinpitoratkaisu tässä tapauksessa ollut mahdollista perustaa tuomiolauselman kohdan 3  tapahtumainkulun osalta lainvoimaa vailla olevaan käräjäoikeuden ratkaisuun ja toiseksi siitä, ovatko kurinpitoseuraamuksen määräämisen edellytykset tässä tapauksessa täyttyneet.  Lisäksi kysymys on ollut kurinpitoseuraamuksen ankaruudesta. 

Rikosprosessin ja urheilun kurinpidon suhteesta

Sama urheilijan teko voi täyttää sekä laissa rikokseksi määritellyn teon että urheilun kurinpitosäännöissä kielletyn teon tunnusmerkistön. Tällöin on myös mahdollista, että teosta määrätään sekä rikosoikeudenkäynnissä eli rikosprosessissa rikosoikeudellinen seuraamus että kurinpitomenettelyssä kurinpitoseuraamus. Tämä perustuu muun muassa siihen, että rikoslainsäädännön ja kurinpidon tarkoitukset ovat osittain erilaiset. Jotta seuraamukset eivät kuitenkaan kasaantuisi kohtuuttomiksi, yleisistä periaatteista johtuu, että yleensä myöhemmässä seuraamuksen määräämismenettelyssä otetaan huomioon aikaisemmassa menettelyssä määrätty seuraamus.

Kuten Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisuista nrot 1/2008 ja 12/2008 voidaan päätellä, urheilijaa koskevan rikosasian tutkinnan tai käsittelyn ollessa kesken taikka ennen kuin asiassa on annettu lainvoimainen ratkaisu, voidaan urheilijaan kohdistaa pakkokeinon luonteisia väliaikaisia kieltoja, mutta tämä on mahdollista ainoastaan, jos tällaisista seuraamuksista on määrätty urheilijaa sitovissa sääntömääräyksissä, esimerkiksi kurinpitosäännöissä, tai urheilijaa sitovissa sopimuksissa. Jos kyse on ammattiurheilijaa koskevasta hänen ammatin harjoittamistaan rajoittavasta väliaikaisesta kiellosta, kiellon edellytykset on määrättävä riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti sekä käytetyn kiellon on täytettävä välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Lisäksi on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä, joilla tarkoitetaan muun muassa sitä, että urheilijalla on mahdollisuus asianmukaiseen hyvitykseen, jos väliaikainen kielto osoittautuu perusteettomaksi. Lautakunta toteaa, että nämä periaatteet koskevat myös valmentajaa tai toimitsijaa.

Kun urheilun kurinpidon tarkoitus ja kurinpitoseuraamusten edellytykset tavallisesti poikkeavat rikosoikeudenkäynnin tarkoituksesta ja rangaistuksien määräämisen edellytyksistä, on myös sinänsä mahdollista, että urheilijaan kohdistetaan varsinainen kurinpitomenettely jo ennen kuin asiassa on annettu lainvoimainen ratkaisu. Näin ollen on sinänsä mahdollista määrätä kurinpitoseuraamus esimerkiksi lainvoimaa vailla olevan rikosoikeudenkäynnissä annetun ratkaisun pohjalta. Tällöin kurinpitomenettelyssä arvioidaan kurinpitosääntöjen mukaisesti rikosoikeudenkäynnissä näytetyksi katsottua tapahtumainkulkua.

Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kurinpitovaltaa käyttävä järjestö kantaa riskin siitä, että kurinpitoseuraamuksen pohjana oleva rikosoikeudenkäynnissä annettu ratkaisu muutoksenhaun johdosta muuttuu siten, että edellytyksiä käytettyyn kurinpitorangaistukseen ei ole ollutkaan olemassa. Tällaisessa tapauksessa järjestön on huolehdittava, että kurinpitorangaistus voidaan poistaa. Lisäksi järjestön on otettava huomioon, että se voi joutua hyvittämään aiheettoman kiellon urheilijalle tai korvaamaan urheilijalle perusteettomaksi osoittautuneen kurinpitoseuraamuksen aiheuttamat vahingot. 

Peli- ja toimitsijakiellon määräämisen edellytykset tässä tapauksessa

Suomen Palloliiton vuonna 2004 voimassa olleiden rangaistusmääräysten 2 §:n c-kohdan mukaan rangaista voidaan sitä, joka kilpailussa, siihen liittyvässä harjoitustoiminnassa, varsinaisen ottelutapahtuman ulkopuolella tai kilpailusta tehtyjen päätösten johdosta tai muuten käyttäytyy epäurheilijamaisesti. Rangaistusmääräysten 3 §:n mukaan rangaistuslajeja ovat muun muassa peli- ja toimitsijakielto joko tietyksi ottelumääräksi, kuitenkin enintään kahdeksan ottelun ajaksi, tai määräajaksi.

Kurinpitoseuraamuksen määräämisen edellytyksenä rangaistusmääräysten 2 §:n c-kohdan mukaan on siis muun muassa, että valmentaja kilpailussa, varsinaisen ottelutapahtuman ulkopuolella  tai muuten käyttäytyy epäurheilijamaisesti. Lautakunta toteaa, että vaikka rangaistussäännöksiä on myöhemmin tarkennettu ottelun lopputuloksesta sopimisesta osalta, on selvää, että ottelun lopputuloksen manipuloiminen valmentajan taholta on sinänsä vuoden 2004 rangaistusmääräysten 2 §:n c-kohdan mukaista epäurheilijamaista käyttäytymistä. Asiaa koskeva näyttö on mahdollista esittää kurinpitomenettelyssä itsenäisesti tai kurinpitoratkaisu on mahdollista perustaa siihen, mitä asian oikeuskäsittelyssä on ilmennyt. Kuten lautakunta on edellisessä jaksossa todennut, kurinpitomenettelyssä kurinpitoseuraamus on ollut mahdollista perustaa tosiasioiden osalta myös lainvoimaa vailla olevaan tuomioon. Näin Suomen Palloliitto on tässä tapauksessa tehnyt.Käräjäoikeuden tuomion mukaan Warkaus JK-joukkueen valmentaja Nissinen on kohdassa 3 pyrkinyt vaikuttamaan ottelun tulokseen Warkaus JK:n tappioksi tekemällä epäedullisia kokoonpanoratkaisuja tai muulla tavoin pelitapahtumista pelaajan tai pelaajien kanssa sopimalla.

Hovioikeus on tuomiossaan todennut, ettei selvitystä siitä, että Nissinen olisi sopinut pelitapahtumista pelaajien tai pelaajan kanssa, ollut esitetty. Näin ollen asiassa ei ollut kysymys sopupelistä, vaan ainoastaan pyrkimyksestä varmistaa ottelun lopputulos vaikuttamalla joukkueen kokoonpanoon. Hovioikeus on todennut, että ykkösmaalivahdin peluuttaminen olisi ollut joukkueen kannalta muiden avainpelaajien loukkaantumisten takia erityisen tärkeää, jos valmentajan tarkoitus olisi ollut pyrkiä voittamaan peli Warkaus JK:n altavastaajan asemasta huolimatta. Hovioikeus on edelleen todennut, että kysymyksessä olevissa olosuhteissa on ollut perusteltu aihe olettaa, että Nissinen on pyrkinyt varmistamaan pitkävedon kierroksella 23/2004 olleen JJK-Warkaus JK ottelun lopputulokseksi valmentamansa vierasjoukkueen tappion peluuttamalla ottelussa kakkosmaalivahtia. Nissinen ja kanssasyytetty ovat kierroksella 23/2004  pelanneet kohdetta JJK-Warkaus JK merkillä 1 ja sijoittaneet siihen huomattavan suuren panoksen. Hovioikeus on katsonut tämän viittaavan vahvasti siihen, että Nissinen ja kanssasyytetty ovat varsin suurella todennäköisyydellä olleet varmoja kohteen oikeasta merkistä.

Kuten edellä suullista käsittelyä koskevassa käsittelyratkaisussa on todettu Urheilun oikeusturvalautakunta ottaa tässä tapauksessa ratkaisunsa pohjaksi edellä selostetun hovioikeuden näkemyksen selvitetystä tapahtumainkulusta. Selvyyden vuoksi lautakunta kuitenkin korostaa sitä, että valmentajalla on lähtökohtaisesti rajoittamaton oikeus päättää pelaavasta kokoonpanosta eikä tämän oikeuden käyttäminen sellaisenaan täytä epäurheilijamaisen käyttäytymisen kriteerejä. Lautakunta toteaa lisäksi, ettei varamaalivahdin peluuttaminen jalkapallossa ole mitenkään poikkeuksellinen ratkaisu. Joukkueen kokoonpanoa koskevista ratkaisusta ei yleensäkään sellaisenaan voida tehdä johtopäätöksiä, jotka viittaisivat  epäurheilijamaiseen käyttäytymiseen. Tässä tapauksessa Nissisen menettelyyn johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan ovat kuitenkin johtaneet edellä selostettuun hovioikeuden toteamaan poikkeukselliseen tilannearvioon. Syytä valitusvaliokunnan päätöksen muuttamiseen ei ole. 

Päätöslauselma

Pertti Nissisen valitus hylätään. Suomen Palloliiton valitusvaliokunnan päätöstä 4.7.2008 ei muuteta.

Valitusmaksua ei palauteta.

Asian näin päättyessä Nissisen vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään.

Ratkaisu oli yksimielinen.  

Risto Jalanko                             Eero Nikkarinen puheenjohtaja                           sihteeri  

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Risto Jalanko, Antti Aine, Matti Hiltunen, Jarmo Hirvonen ja Helena Jaatinen.