2/2003 Yleisurheilu: Kurinpito - Kilpailukielto
URHEILUN OIKEUSTURVALAUTAKUNTA PÄÄTÖS Nro 2/2003
16.4.2003 Diaarinro 1/2003
RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA
Suomen Urheiluliitto ry:n hallituksen 22.1.2003 tekemä päätös (liitteenä), jolla Ville Tiisanoja on määrätty kilpailukieltoon 30.6.2003 saakka ja Timo Tompuri 31.8.2003 saakka.
ASIA
Urheilun maineen vahingoittamisesta määrätty kilpailukielto
MUUTOKSENHAKIJAT
Ville Tiisanoja
Timo Tompuri
KUULTAVA
Suomen Urheiluliitto ry (SUL)
VALITUS
Tiisanoja ja Tompuri ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että heille määrätyt kilpailukiellot kumotaan tai ne lievennetään varoituksiksi tai niiden pituutta ainakin huomattavasti lyhennetään. Tiisanoja ja Tompuri ovat lisäksi vaatineet, että SUL velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa oikeusturvalautakunnassa.
VALITUKSEN PERUSTELUT
Kun kilpailukiellolla estetään perustuslaissa turvattu ammatinharjoittaminen, voidaan legaliteettiperiaatteen katsoa edellyttävän, että sellaiset teot, joista voi seurata kilpailukielto on riittävän selvästi ja yksiselitteisesti määritelty urheilujärjestön säännöissä. Tässä tapauksessa näin ei ole.
SUL:n hallituksen päätöksen mukaan syynä kilpailukiellon määräämiseen ovat olleet dopingaineiden kytkeminen urheiluun, laiminlyönti ottaa yhteyttä liittoon ja laiminlyönti testauttaa itsensä. Tapaukseen sovelletut urheilujärjestöjen säännöt eivät kuitenkaan sisällä määräyksiä, jotka legaliteettiperiaatteen edellyttämällä tarkkuudella koskisivat tällaista menettelyä.
Tiisanoja ja Tompuri eivät ole kytkeneet dopingaineita urheiluun. He eivät ole tienneet, että Tompurin uuden auton ohjauspyörän alla olevasta säilytyslokerossa on ollut dopingaineita.
Asiassa esitetty Ranskan tullihallituksen pääjohtajan kirjallinen lausunto, jonka mukaan dopingaineet olisivat löytyneet matkatavaroista, on epätäsmällinen ja perustuu kuulopuheisiin. Lausunnosta ei ilmene, oliko kysymys Tiisanojan vai Tompurin matkatavaroista. Lausunto ei riitä näytöksi eikä kysymys edes ole sallitusta todistuskeinosta.
Näkemys siitä, että Tiisanojan ja Tompurin olisi tapauksen johdosta tullut ottaa yhteyttä SUL:oon ja testauttaa itsensä, ei perustu sääntöihin eikä edes terveeseen järkeen. Yksityisen dopingtestin teettäminen ei käytännössä ole edes mahdollista.
SUL:n hallituksen päätös on syntynyt virheellisessä menettelyssä, koska Tiisanojaa ja Tompuria ei ollut kuultu siitä, olivatko he rikkoneet Suomen Urheiluliitto ry:n sääntöjen 7 §:n 3 kohtaa. Heiltä on pyydetty selvitys ainoastaan IAAF:n sääntöjen rikkomisesta.
Kilpailukieltoa ei voida perustaa Suomen Urheiluliitto ry:n sääntöjen 7 §:n 3 kohtaan, koska käsitteet "liikunnan eettiset arvot" ja "urheilun reilun pelin periaatteet" ovat epäselviä ja koska mainitun sääntökohdan vastainen menettely joka tapauksessa edellyttää teon tekemistä "urheilun piirissä". Tässä tapauksessa kysymys ei ole ollut kilpailu- tai harjoitustilanteesta eikä muustakaan tapahtumasta, jonka voitaisiin katsoa kuuluvan urheilun piiriin.
SUL:n hallituksen päätös on pätemätön siltä osin kuin se perustuu Kansainvälisen Yleisurheiluliiton (IAAF) sääntöjen rikkomiseen, koska toimivalta tältä osin kuuluu yksin IAAF:n hallitukselle.
Kilpailukielto on rangaistuksena joka tapauksessa liian ankara. Tompurin aikaisempaa rangaistusta ei voida käyttää perusteena rangaistuksen ankaroittamiselle.
VASTAUS
SUL on vastauksessaan katsonut, etteivät legaliteettiperiaate tai elinkeinonharjoittamisen vapaus liittyneet asiaan, koska kysymys oli liiton ja urheilijan välisen yhteistyösopimuksen noudattamisesta. Tiisanoja ja Tompuri ovat rikkoneet tekemäänsä sopimusta. Sen vuoksi heille on määrätty sopimuksessa mainittua menettelyä noudattaen sopimuksen ehdoissa sovittu seuraamus.
Tiisanoja ja Tompuri eivät ole täyttäneet sopimusvelvoitettaan toimia niin, ettei urheilun maine kärsi. Rike on ollut ennen muuta siinä, että he salasivat tapahtuman, jolloin asian tultua julki salailu on yhdistetty suomalaiseen huippuyleisurheiluun ja se on lyönyt leimansa koko toimintaan.
VASTASELITYS
Tiisanoja ja Tompuri ovat liiton vastauksen johdosta antamassaan vastaselityksessä korostaneet, ettei SUL:n säännöissä tai missään muuallakaan ole asetettu urheilijalle velvollisuutta selvittää itseensä kohdistunutta epäilyä. Kun sääntöihin perustuvaa selvittämisvelvollisuutta ei ole ollut olemassa, ei myöskään voi olla olemassa tällaisen velvollisuuden laiminlyöntiä, josta voitaisiin määrätä rangaistus.
SUULLINEN KÄSITTELY
Asiassa on 9.4.2003 toimitettu suullinen käsittely, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.
PÄÄTÖS
Tosiasiat
Asiassa on riidatonta, että Tompuri on 13.4.2002 Espanjassa pidetyn harjoitusleirin yhteydessä ostanut eräältä yksityishenkilöltä Volkswagen Golf - henkilöauton. Tompuri tai Tiisanoja eivät ole tunteneet espanjalaista myyjää entuudestaan.
Tiisanoja on 28.4.2002 harjoitusleiriltä kotimaahan palattaessa kuljettanut kyseistä autoa Viennessä Ranskassa. Tompuri on ollut autossa matkustajana. Ranskalaiset tulliviranomaiset ovat Vienne-Reventinin tiemaksupisteessä tarkastaneet auton. Autosta on tuolloin löytynyt muun muassa 4 ampullia testosteronia, 38 tablettia efedriiniä ja 44 tablettia klenbuterolia.
Tiisanojalle ja Tompurille on Ranskassa määrätty yhteisvastuullisesti 100 euron sakko tullirikoksesta. He eivät ole ilmoittaneet asiasta SUL:lle.
Tiisanoja ja Tompuri ovat tehneet vuodelle 2002 SUL:n kanssa yhteistyösopimukset, joiden mukaan heille on maksettu tositteita vastaan rahallista tukea. SUL on yhteistyösopimusten perusteella rahoittanut kyseistä harjoitusleiriä. Osapuolet ovat sopimuksessa sitoutuneet noudattamaan SUL:n ja IAAF:n sääntöjä. Urheilijat ovat sitoutuneet erityisesti siihen, että heihin voidaan kohdistaa SUL:n ja IAAF:n sääntöjen mukaisia kurinpitotoimia.
Asiassa on riitaa siitä, löytyivätkö yllä mainitut dopingaineet Tompurin auton ohjauspyörän alla olevasta lokerosta vai matkatavaroista sekä siitä, tiesivätkö Tiisanoja ja Tompuri aineiden olemassaolosta.
Tiisanojan ja Tompurin menettelyn arviointi
Urheilun oikeusturvalautakunta toteaa, että on äärimmäisen epätodennäköistä ja siksi järkevän epäilyksen ulkopuolella, että Tompurin autossa tai jomman kumman matkatavaroissa sattumalta tai heidän tietämättään olisi ollut kätkössä sellaisia dopingaineita, joita uskotaan yleisesti käytettävän Tiisanojan ja Tompurin harjoittamissa lajeissa. Sen vuoksi oikeusturvalautakunta ei pidä uskottavana, että Tiisanoja ja Tompuri eivät olleet tietoisia mukana kuljettamistaan dopingaineista.
Sovellettavat säännöt
Kilpailukiellot on määrätty SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdan ja IAAF:n sääntöjen 53.1 §:n viii-kohdan nojalla.
Ensin mainitun sääntökohdan mukaan SUL:n hallitus päättää jäsenyhdistyksen jäseneen kohdistuvasta kurinpitotoimesta muun muassa silloin, kun jäsen on urheilun piirissä menetellyt liikunnan eettisten arvojen tai urheilun reilun pelin periaatteiden vastaisesti. Jäsenyhdistyksen jäseneen kurinpitomenettelyssä kohdistettavat rangaistukset ovat kilpailu- ja toimitsijakielto sekä varoitus.
Jälkimmäisen sääntökohdan mukaan kilpailukiellon perusteena voi olla mikä tahansa loukkaava tai sopimaton käyttäytyminen joka on omiaan vahingoittamaan urheilun mainetta.
Oikeudellinen arviointi
Tiisanojaa ja Tompuria on ennen kilpailukiellon määräämistä kuultu. Heille ei ole voinut jäädä epäselväksi, mistä tapahtumasta oli kysymys. Kurinpitomenettelyssä tapahtuva kuuleminen ei edellytä kirjallisen syytekirjelmän esittämistä eikä muutoinkaan vastaavaa menettelyä kuin rikosprosessissa. Riittävää on, että kuultava tietää, mistä tapahtumasta on kysymys. Asian käsittelyssä SUL:n hallituksessa ei ole tapahtunut menettelyvirhettä.
Tiisanoja ja Tompuri ovat SUL:n kanssa tekemissään yhteistyösopimuksissa sitoutuneet noudattamaan myös IAAF:n sääntöjä. Sen vuoksi SUL:n hallitus on ylittämättä toimivaltaansa voinut arvioida heidän menettelyään myös IAAF:n sääntöjen valossa.
Ulkomailla pidettävä harjoitusleiri ja siihen liittyvät matkat kuuluvat SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin urheilun piiriin.
Doping kaikissa muodoissaan tuo urheilulle kielteistä julkisuutta ja vaikuttaa sitä kautta merkittävästi urheilujärjestöjen talouteen ja toimintaedellytyksiin. Huippu-urheilijoille tämän on täytynyt olla selvää senkin vuoksi, että dopingin kielteiset seuraamukset ovat olleet Suomessa näkyvästi esillä. Sen vuoksi SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdan ja IAAF:n sääntöjen 53.1 §:n viii-kohdan nojalla voidaan perustellusti katsoa, ettei huippu-urheilijan tule hankkiutua tilanteeseen, jossa hänen toimintansa voidaan kytkeä dopingiin. Nyt kysymyksessä oleva urheilun piirissä tapahtunut dopingaineiden hallussapito, jolle ei ole ollut lääkinnällisesti perusteltua syytä ja joka aineiden määrä ja laatu huomioon ottaen julkisuudessa helposti liitetään omaan dopingin käyttöön tai dopingaineiden levittämiseen, rikkoo liikunnan eettisiä arvoja ja reilun pelin periaatteita SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin sekä vahingoittaa urheilun mainetta IAAF:n sääntöjen 53.1 §:n viii-kohdassa tarkoitetuin tavoin.
Mainitut säännöt eivät sen sijaan tue näkemystä siitä, että urheilijalla tällaisessa tapauksessa olisi velvollisuus ottaa yhteyttä liittoon ja ilmoittaa menettelystään tai testauttaa itsensä.
Rangaistuksen mittaaminen
Liikunnan eettisten arvojen ja reilun pelin periaatteiden rikkomisesta tai muusta epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä määrättävä rangaistus on yleisen kurinpitokäytännön mukaan normaalisti varoitus. Kilpailukaudelle ajoittuva kilpailukielto on erityisesti ammattiurheilijan kohdalla poikkeuksellisen tuntuva seuraamus muusta kuin dopingrikkomuksesta.
Edellä todettu ja teon laatu huomioon ottaen oikeusturvalautakunta pitää varoitusta oikeudenmukaisena rangaistuksena sekä Tiisanojalle että Tompurille.
Päätöslauselma
Rangaistukset on lievennettävä varoituksiksi.
Tiisanojalle ja Tompurille palautetaan puolet valitusmaksuista.
Asian näin päättyessä Tiisanoja ja Tompuri eivät saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.
Erkki-Juhani Taipale
puheenjohtaja
Jarmo Hirvonen
sihteeri
Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Erkki-Juhani Taipale, Kari T. Ahonen, Risto Jalanko, Mika Palmgren ja Pekka Timonen (eri mieltä).
Äänestys.